#26 Heppailuhistoriani osa 1

Nyt tammikuussa minulle tuli  täyteen 10 vuotta siitä, kun aloitin ratsastuksen, joten sen kunniaksi päätin kirjoittaa tällaisen postauksen, joka tulee kahdessa osassa. Tämä on ollut työn alla kyllä jo niin kauan, että ihan hävettää...

Osa 1: Poni-Haka

Todella kärjistetysti sanoen ilman Poni-Hakaa minulla ei olisi mitään. Lause kuulostaa omaan korvaankin todella radikaalilta ja voimakkaalta, mutta kun sitä mietin, niin huomaan, että se on useammalla tavalla kuin edes ajattelinkaan totta.

Joskus ennen kuin edes aloitin alkeiskurssin, sattui olemaan Kerppu(Tähkäpään Silver Marquis) taluturatsastuksessa, näin jälkikäteen hauska ajatella!

Ratsastuksen aloitin Poni-Haassa tammikuussa 2004, ikää oli 7,5 vuotta ja innostus suuri. Muistan yhä sen hetken, kun äitini jouluaattona kertoi, että minä ja siskoni saamme molemmat joululahjaksi alkeiskurssin. Sitten tammikuun neljäs päivä meidän pieni perheemme tarpoi lumessa tallia etsien ja parin mutkan kautta löysimmekin perille. Nykyään osaisin tuon reitin ja sen monet variaatiot-ilman niitä mutkia- kävellä unissanikin.

Olin päässyt jo jakokurssille... Emmu 8v

Jouluratsastus 2009

Parin vuoden ajan se oli vain sitä, että kävimme kerran viikossa ratsastamassa tuntimme ja sitten kotiin. En muista tarkkaa aikaa, mutta jossain välissä aloitimme ponikerhon. Siellä opin perustaitoja hevosten kanssa toimimiseen, jotka ovat yhä joka kerta hyödyllisiä, enää niitä ei tosin tarvitse muistella. Ne ovat niin syvällä selkäytimessä, josta kiitos kuuluu monen vuoden hoitajana olemiselle. Ponikerhossa olin sielläkin pari vuotta, kunnes minulta 11-vuotiaana kysyttiin, että haluaisinko hoitoponin. Tietenkin halusin. Sillä hetkellä oli kahdella ponilla puute hoitajasta: Masalla ja Kultsilla. Masan, Matz O'Malleyn, tuosta kaksikosta sitten valitsin ja ensimmäinen hoitopäiväni oli 31. tammikuuta 2008.

Hoitajien joulurida 2010

Seuraavana syksynä olin kunnianhimoinen ja halusin toisen hoitsun. Poneilla ei ollut tarvetta, joten hevonen sieltä tuli. Silloinen hevosvastaava kysyi, että miten olisi tuo Tulppu(Tulemors). En tiennyt kyseistä hevosta lainkaan, mutta toinen hoitsu oli pakko saada ja vastaus oli harkitsematta kyllä. Kyseessä ei ollut ehkä parhaimpia valintojani, mutta näin jälkikäteen katsoessa se on ihan hyvä. Pikkutyttö oppi paljon hevosista, eikä arki ollut lähelläkään helppoa, jossain välissä usein mietin nuorempana Tulpulla lopettamistakin. Vaikeuksista kuitenkin päästiin iän ja kokemuksen kasvaessa, Tulpusta kuoriutui ehkä yksi maailman suloisimmista hevosista. Tästä kaksikosta kirjoitan lisää myöhemmin, vähän laajemmin!

Erään hoitopäivän aikana koottu ihana kollaasi...

Poni-Haassa olen myös aloittanut kilpailemisen. Menestystä ei sen kummemmin tullut, mutta kokemuksia sitäkin enemmän. Ainoa sijoitukseni ajalta, jolloin ratsastin vielä Poni-Haassa tunneilla oli Conny-nimisen ponin kanssa estekilpailuissa 3. sija 50cm luokassa 2.5.2010. Kyseinen poni oli ehdottomasti suosikkini, varasti täysin sydämeni tuolloin. Kisat jäivät Connyn kanssa ensimmäisiksi ja viimeisiksi, koska seuraavana syksynä siirryin ratsastamaan hevostunneille. Loppuaikanani Poni-Haassa kisatessani ratsunani oli useimmiten Tulppu, joka herätti suurta ihmetystä. Tulppu ei ole todellakaan mikään innokas kaveri, askeleet eivät ole mukavat eikä ulkonäöltäkään mitenkään sporttinen. Tulppu opetti minulle yhtä jos toista jaksamisesta ja kerta toisensa jälkeen uudelleen yrittämisestä. Poni-Haassa jo ratsastuksen lopetettuani sain sieltä ainoan ikinä  koulukisoista saamani ruusukkeen Metellä, 3. sija silloinkin, helppo C:stä.

Alley Opp L, "Nalle"

Tulemors, "Tulppu"

Tulppu, tässä syy miksi nykyään vihaan turvaliivejä...

Hopean Ilona, "Ilona"

Aina ei ihan putkeen mennyt...

2011 syksyllä aloin vetämään ponikerhoa yhdessä Riikan kanssa. Tämä kerhoryhmä jatkui 2012 kevään loppuun asti, jolloin he suorittivat perushoitomerkin. Tosin toiseksi ohjaajaksi vaihtui Melike kevääksi, kun Riikka lopetti. 2012 syksyn vedin ponikerhoa yksin, joka kesti vain puoli vuotta ja tähtäsi suoraan perushoitomerkkiin. Ohjaamista varten kävin Nuori Suomi -kerhonohjaajan koulutuksen, joka antoi myös oikeuden ottaa vastaan perushoitomerkin suorituksia. Itselle molemmat kerhot olivat opettavaisia tapauksia, etenkin jälkimmäisessä, kun jouduin yksin valvomaan merkkisuorituksia, niin siinä meinasi tulla kiire ja jossain tilanteissa oli vaikea päättää, onko suoritus mennyt läpi. Toisten toimimista seuratessa pystyi myös pohtimaan omien taitojen ja kokemuksen karttumista, aika paljon siinä oli nostalgiaa mukana!

Poni-Haassa ratsastin yhteensä kahdeksan vuotta, 2011 syyskauden jälkeen lopetin ja vaihdoin ratsastuksen kokonaan Perniöön, syksyn olin ollut puoli kautta Perniössä samaan aikaan. Hoitamisen lopetin vuotta myöhemmin lukion ja Perniön alettua viemään niin paljon aikaa ja voimavaroja. Joulukuun viimeinen päivä vuonna 2012 "virallisesti" lopetin hoitamisen. Sen jälkeen arki tuntui vähän todella oudolta aluksi.

Tipo, hevonen, josta pidän kaikkein vähiten kaikista ikinä ratsastamistani

Conny II

Floora, hevosista yksi suosikeistani

Miami, "Muki"

Muki vähän innostui ilman satulaa hyppäämisestä... :D

Parhaimmillani olen varmaankin käynyt tallilla säännöllisesti 5 kertaa viikossa, jonka lisäksi satunnaiset muina päivinä tapahtuneet käynnit. Koko nuoruuteni pyöri Poni-Haan ympärillä. Olen tehnyt monia tyhmiä asioita siellä, joista kaikki on asianosiasten kanssa selvitetty. Tunnekuohut ja tunteiden kirjo oli silloin laaja ja yhä muistellessa tulee paljon erilaisia asioita mieleen, ihan laidasta laitaan. Opin paljon anteeksiannosta ja uuden mahdollisuuden tärkeydestä jo ala-asteikäisenä. Kaikesta voin olla kiitollinen, vaikka jotkut asiat ovatkin olleet vaikeita ja paljon on opittu kantapään kautta. Omasta mielestäni minulla ei olisi ollut valmiuksia siihen, että pystyn toimimaan niin itsenäisesti, kuin valmennus vaatii ilman Poni-Hakaa ja siellä oppimiani asioita, ainakaan se ei olisi yhtä hyödyllistä ja laadullista.

Tämä toivottavasti avasi suhdettani kyseiseen talliin ja tuota alun liioittelulta kuulostavaa lausetta. Jos on jotain kysyttävää, niin vastaan mielelläni! Palaute on myös tervetullutta, tällaisia postauksia kun en oikein ole kirjoittanut aikaisemmin(:

#25 Vauvavalmennus & selkä kipeänä -kerta

Kahtena viime viikonloppuna on siis ollut valmennukset ja tässä nyt yhdistettynä molemmista, kummastakaan kun ei kauheasti kerrottavaa ole...

"Vauvavalmennus"

Toissa viikonloppuna perjantaina oli siis lähtö valmennukseen ja menin hyvin kummallisella junayhdistelmällä( 3 eri junaa tuolla matkalla), mutta ihan hauskaa se kuitenkin oli. Perjantaina ei enää ratsastettu, koska kello oli sen verran paljon jo.

Lauantaina oli koulutunti, jonka piti meille Anne. Menin tunnin Mortilla, joka oli yllättävän rauhallinen. Teimme pohkeenväistöä uralle keskihalkaisijalta, jonka jälkeen pitkä sivu mentiin loppuun avotaivutuksessa. Teimme tätä käynnissä ja ravissa. Mortti oli aluksi vähän jäykkä, nämä pohkeenväistöt ei yleensä meiltä onnistu. Sen jälkeen aloimme tulemaan lävistäjää pohkeenväistössä niin, että keskihalkaisijan kohdalla nostettiin laukka. Aluksi olin tämän tehtävän kanssa aivan hukassa, en ole tehnyt vastaavaa harjoitusta. Sitten kun päästiin molemmat jutun juoneen kiinni, niin johan parani. Tulimme samaa tehtävää vielä kokonaan laukassa. Viimeinen lävistäjä oli erittäin onnistunut ja lopetin tämän erittäin tyytyväisenä. Jäimme vielä ympyrälle joksikin aikaa ravissa ja laukassa ennen loppuverryttelyä.

Itsenäisillä minulla piti olla Vertti ja Sakke, mutta ehdin ratsastaa vain Saken, koska maneesissa oli liikaa porukkaa, kun olisin mennyt Vertillä. Sakke oli ihan kiva, melko energinen vain. Saken kanssa teinkin melko paljon laukannostoja, koska niiden harjoittelu oli energian vuoksi helpompaa. Käväisin myöskin Bucen ja Masin selässä ja juoksutin Lauraa ja Bucea.

Sunnuntaina meillä oli estetunti, ratsuna yllättäen Mortti. Tunti meni omasta mielestäni ihan hyvin, verkassa oli ongelmia ponnistuspaikan kanssa, joka onkin yksi suurimmista ongelmistani Mortin kanssa. Onhan niitä parempiakin nähty, mutta myös huonompia. En sen enempää tunnista selitä, koska tässä olisi kooste tunnista, josta näkee, mitä tehtiin(:

Sunnuntaina itsenäisillä oli myös sama kaksikko, Vertti ja Sakke. Ehdin molemmat onneksi sunnuntaina menemään. Sakke oli paljon kivempi kuin edellisenä päivänä, työskentelin sen kanssa ympyrällä suurimman osan ajasta. Vertin kanssa tein paljon siirtymisiä ja pyrin saamaan sen kulkemaan suorana ja kääntymään avuista. Se ei nyt ihan koko suurta osaa ajasta toiminut, koska tällakin kaverilla sitä energiaa riitti! Ihan kiva tapaus kuitenkin. Kummankaan kanssa ei säädöltä/ylimääräisiltä lähdöiltä vältytty, mutta on tuo kaksikko kyllä niin sympattinen(:

"Selkä kipeänä -kerta"
Viime viikonloppuna menimme Riikan kanssa Krissun kyydillä tallille perjantaina myöhään, olimme perillä vasta 1 aikaan yöllä. Osittain kiitokset tästä ajokelille, ei siellä nähnyt kahden auraustolpan väliä pidemmälle ja tuokin väli ihan sakea lumipyrystä... Ei kuitenkaan päädytty ojaan ja hengissä selvittiin!

Lauantaina meillä oli estetunti, jonka menin Mortilla. En ole ollenkaan tyytyväinen tuntiin, laukat ei vaihtuneet ja en ollut hypyissä oikein mukana. Ainoastaan tunnin viimeisestä hypystä jäi hyvä fiilis, joka kertoo aika paljon. Teimme kääntämisharjoituksia ja harjoittelimme askelmäärien ja ponnistuspaikkojen muuttamista teiden avulla. Ei tosiaankaan ollut mun päivä.

Itsenäisinä lauantaina piti olla Moppe, Vertti ja Rikse, mutta loppujen lopuksi en mennyt kuin ihan hetken Vertillä. Siitäkään ei tullut mitään, koska maneesi oli niin täynnä ja kaikki tekivät omia juttujaan, hieman arka ja nuori hevonen ei oikein sovi sekaan. Rikseä ei saanut millään tarhasta ja believe me: kyllä yritin. Enkä ollut ainoa, joka yritti. Yksi syy siihen, että en ratsastanut oikeastaan ollenkaan oli kipeä alaselkäni. Siihen sattuu ihan tavallisestikin istuessa aika paljon, huomenna aamulla olisi tarkoitus käydä lääkärissä sen kanssa. Koutsasin myös Veeraa ja Riikkaa jonkin aikaa, kun he menivät itsenäisiään Mortilla ja Vaavilla sekä pulkakin päällä kävin makaamassa Mopen vetäessä.

Sunnuntaina meillä oli myös estetunti, tarkoituksena oli, että jokainen menee hevosella/ponilla jolla ei ole hypänny pitkään aikaan/ollenkaan. Minulle ratsuksi tuli Vertti. Tunti meni paremmin kuin oletin, vaikka alku ei ollutkaan lupaava: alkukäyntien aikana Sakke säikähti jotakin ja esimerkin perässä Verttikin lähti. Kyllä sen siitä kiinni sain, mutta satulavyö oli kaksi reikää liian löysällä ja satula siinä "hieman" valahti. Vertti kääntyi paremmin kuin koskaan ennen ja oli ohjattavuudeltakin positiivinen tunti. Sen lisäksi hypyt tuntuivat kummallisilta, mutta mitä muuta olisi voinut olettaakaan :D

Sunnuntaina en ratsastanut itsenäisiä lainkaan ja lähdimmekin Krissun kyydillä jo aikaisin kotiin. Torstaina loppuu koeviikko meidän lukiossa, silloin sitten uutta postausta!(: