maanantai 28. heinäkuuta 2014

#31 Valmennettavat & valmennus-pieni elämä kolmessa vuodessa

Kuten otsikko saatta jo viitata, yksi vaihe minun elämästä loppuu tähän kesään. Syksyllä, jos kaikki sujuu hyvin, en enää palaa Perniön Ponitallille useana viikonloppuna. Vaikka matka tallille on kotoa pitkä, on se vielä pidempi sieltä, minne menen.

Seuraavan vuoden vietän hommissa Surreyn Cobhamissa Iso-Britanniassa. Lento lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä kello 8.10 torstaina 7.8, eli lähtöön on vain vähän yli viikko. Tunteet ovat tällä hetkellä hyvin sekavat, kyllä se pelottaa ja jännittää, mutta enimmäkseen olen onnellinen. Tämä on  askel loikka kohti unelmani täyttymistä ja saan tämän ansiosta seuraavan vuoden maistaa sitä. Paikan omistaja vaikuttaa todella mukavalta, muun muassa ensin on viikon koeaika, jonka jälkeen saan palata takaisin, jos haluan. Ennakko-oletuksena kuitenkin on, että olen koko vuoden siellä. En tosin usko, että palaisin: työ kuulostaa niin ihanalta, ainoa syy palata tulee olemaan terveydelliset syyt tai pomon tyytymättömyys työn jälkeen. :D

Valmennusaikaan mahtuu koko tunteiden kirjo, niin ilo, onnistuminen, ylpeys, rakkaus, yhteenkuuluvuus, onnellisuus kuin suru, pettymys, viha ja yksinäisyys ovat tulleet tutuiksi. Ehkä se onkin juuri se, mikä tekee valmennuksesta täydellistä: siihen kuuluu kaikki, se on aitoa. Voisin kirjoittaa romaanin kaikista huonoista hetkista tallilla, mutta hyvistä syntyisi ainakin trilogia. Parasta on varmaankin ne yhteiset illat, kun istutaan keittiön lattialla, loikoillaan linnassa tai ollaan kaikki ahtauduttu yhteen kartsin huoneista ja jutellaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, nauretaan ja itketään yhdessä, haisulit haisee ja käydään nukkumaan myöhään, niin että maanantaina kouluun herätessä kiroaa koko viikonlopun valvomisen. Silti sen vain tekee aina uudestaan.
Kevät 2012(ennen mahdollista syksyn 2011 kuvan ottoa olin jo lopettanut) vasemmlta oikealle, ylhäältä alas: Riina, minä, Liina, Veera(Verkku), Nona, (Nita), Riikka, Solveig, Tiia ja Nora (puuttuu ainakin Nelli, joka aloitti toisena viikonloppuna ja Miksu, joka aloitti puolessa välissä kautta)


Kenestäkään valmennettavasta ei ole pahaa sanaa sanottavana. Kaikkien kanssa en ole kolmen vuoden aikana tullut niin hyvin toimeen ja isojakin riitoja ja konflikteja on syntynyt. Yksikään ei ole jäänyt selvittämättömäksi ja nyt etenkin viime kausina on kaikki pystytty sanomaan päin naamaa ja sopimaan ilman kaunan kantamista. Monilta, etenkin alkuaikojen valmennettavilta, olen oppinut itsestäni lukuisia asioita ja oppinut huomaamaan asioita. Kun aloitin valmennuksen, muistan kuinka paljon ihailin silloisten vanhimpien valmennettavien ratsastusta, he olivat esikuviani. Muistan, kuinka luulin olevani NIIN hyvä ratsastaja. Todellisuus iski korkealta ja kovaa hyvin nopeasti. Ponitalli ja valmennus ovat opettaneet minulle paljon nöyryyttä tehdä töitä ainakin 110 lasissa tavoitteideni vuoksi. Se työmoraali on johtanut minut myös tälle tielle. Valmennuksessa on ollut persoonia laidasta laitaan, mutta kukaan ei ole jäänyt yksin. Kisoissa kaikki kannustaa toisiaan, vaikka kyseessä ei olisi paras kaveri. Kulissien takana saattaa olla riita ilmiliekeissä, eikä tallilla puhuta keskenään, mutta kisoissa sillä ei ole väliä. Me olemme joukkue. Se joukkue on osannut iloita toisten onnistumisista, mutta myös tsempata huonommin pärjännyttä. Se sama joukkue on puolustanut toisiaan, kun hevostalli.net on innostunut asiattomaan arvosteluun. 11 viikonloppua kaudessa tekee tehtävänsä ja jopa niistä, jotka ovat vain yhden kauden tulee läheisiä. Osaan yhä nimetä jokaisen ensimmäisellä kaudella olleen, vaikka itse olinkin vain puoli kautta. Suurin osa läheisimmistä ystävistäni ovat joko entisiä tai nykyisiä valmennettavia, osaan heistä en olisi edes tutustunut ilman valmennusta.

Syksy 2012, v-o: Aino, minä, Ira, Riikka, Solveig, Riina, Tiia, Nelli, Miksu, Roosa(plus Tuuli ja Nita)


Ratsastuksellisesta kehitystä on vaikeaa edes pukea sanoiksi. Tekemällä oppii, kuten sanotaan. Ensimmäistä aluemetriä hyppäämään lähtiessäni en ollut ikinä hypännyt Mortilla metriä. En kyllä muistaakseni kenelläkään muullakaan. Silti sieltä sain ainoan metrin sijoitukseni ja se oli yli kaksi vuotta sitten. Siitä se kehitys jatkui ja nykyyän kaikki ei ole Mortin varassa, vaan olen itsekin oppinut ratsastamaan. Hassua, kuinka ennen ylittämättömältä tuntunut 80cm on kolmessa vuodessa muuttunut treenihepan kanssa lähinnä verryttelykorkeudeksi. Jokainen askelma kolmen vuoden ajalta on ollut tärkeä, olen saanut paljon itsevarmuutta ratsastajana, oppinut ratsastamaan hyvin erilaisia hevosia, käsittelemään kaikkea ja myös itsearvionti on kehittynyt. Työsarkaa toki riittää loppuelämäksi, mutta olen saanut aika hyviä eväitä sille matkalle. Satu on ollut opettajana kannustava ja valanut minuun uskoa itseeni. Ilman Satua en olisi tässä. Olen myös kiitollinen kaikesta luottamuksesta, jota Satu on minulle antanut ja toivon, että olen ollut sen luottamuksen arvoinen. Jos olisin jatkanut Poni-Haassa, ei taitoni olisi todellakaan sitä, mitä ne nyt ovat. Vaikka valmennus onkin epäsäännöllisempää, kuuluu siihen paljon enemmän ja monipuolisemmin ratsastusta.

Kevät 2013 v-o, ylhäältä alas: Miksu, Ira, Roosa, Riikka, Aino, minä, Aila, Ansku ja Nea


Erilaisista hevosista otetaan vaikka Rikse esimerkiksi. Riksen selkään en kiivennyt suoranaisesti omasta halusta tai kiinnostuksesta: hevosten jaossa sanoin lähes aina alkuaikoina ihan sama, mikä johti Rikseen lähes joka kerta. Pelkäsin Riksellä ratsastamista aika usein. Ensimmäisenä talvenani, 2,5 vuotta sitten en ollut ikinä ratsastanut yhtä kuumaa hevosta. Pahimpana kertana lopetin ratsastamisen kesken, jonka jälkeen juoksutin hetken ennen kuin Riina kiipesi selkään. Sieltä kuitenkin lähti liikkeelle orastava rakkaus tätä hevosta kohtaan, jolla on aivan älyttömän suuri halu tehdä. Rikse opetti paljon kevyistä avuista ja istunnasta. Sen ainoan kerran, jolloin hyppäsin Riksellä opin myös luottamaan, että se tekee, kunhan sille annetaan vain mahdollisuus siihen. Rikse on rehellinen hevonen, jolta saa, mitä tilaa. Samoin on ollut tänä keväänä vauvojen kanssa. Olen oppinut kärsivällisyyttä ja hyväksymään ajoittaisen oman kyvyttömyyteni. Silloin ne pienet onnistumiset, kuten Vertin kanssa ihan vain yksi kierros laukkaa minun määrittelemää reittiä pitkin, tuntuu entistä paremmalta. Kehänkiertäjältä voi oppia ihan yhtä hyvin, mutta osa ratsuista Perniössä on pakottanut minut oppimaan jonkin asian paljon nopeammin.

Syksy 2013, v-o, y-a: minä, Tiia, Riikka, Ira, Aino, Henna, Nea; Roosa ja Miksu




Lukio on suonut minulle mahdollisuuden käydä valmennuksessa viimeisen kahden vuoden ajan, koska jos olisin mennyt heti peruskoulun jälkeen Ypäjälle, olisi valmennus keskeytynyt siihen. Monet kerrat valmennuksessa käynti on kostautunut koulussa, mutta ei sillä ole minulle niin väliä. Nyt keskeyttäessäni keskiarvoni on kuitenkin yli 8,5, mistä saan kiittää hyviä OPPIMISlahjoja, koska OPISKELUlahjoista ei ole ollut tietoakaan... Lukiosta olen myös saanut kielikokemusta ja ollessani mukana koulun projektimatkoilla olen päässyt treenaamaan kieliä ja tunnustelemaa, millaista on olla täysin vieraan kielen varassa. Nyt pääsenkin kovempaan treeniin, mutta sitä varten minulla on opiskeltavana myös siskoni vanhat englannin materiaalit Ypäjältä.

Kevät 2014, v-o: Ida, Henna, Veera, Laura, Oona, Nea, Miksu, minä ja Krissu
Kokosin Spotifyhin soittolistan valmennettaville, osittain, jotta voin itse fiilistellä ja muistella. Valitsemani biisit kuvastavat minulle valmennusta tai valmennettavia jollain tavalla, vaikka se olisikin vain yhden lauseen verran. Soittolistalla on tällä hetkellä 87 biisiä, niin jokaista niistä en "esittele" erikseen, mutta tässä parista otteita ja syitä, miksi ne liittyvät minulle valmennukseen :)

One Direction-Don't Forget Where You Belong
Koko biisi kuvastaa sitä kaikkea, mitä valmennus on. Muistutuksena joka päivä siitä, mistä tulen ja kuka olen

One Direction-Everything About You
"On the other side of the world it don't matter, I'll be there in two, I'll be there in two, I'll be there in two" En nyt ihan maailman toiselle puolelle kuitenkaan lähde, mutta sen verran kauan, että fyysisesti en voi paikan päällä olla. Ajatukset kuitenkin ovat kaikkien hönöjen kanssa ja ihan yhtä lailla aion pitää yhteyttä ja jutella kaikesta.

Little Mix-We Are Who We Are
"We are we are who we are who we are, pretty's just a pretty word. And I'm gonna shine like a star cos I'm the only me in this world" Valmennettavat on omia persooniaan, jokainen on juuri sellainen kuin on ja juuri sellaisenaan ihana. Tallilla ei myöskään tarvitse välittää ulkonäöstä, lukuunottamatta kisamatkoja.

Olly Murs-Right Place Right Time
"So this is what it feels like be in the right place the right time" Ei tähän tarvita selitystä, biisi puhuu puolestaan.

Jake Miller-On the Move
"Ain't no stopping us now, we're on the move" Valmennuksessa tehdään ja yritetään, eikä valmennettavia pysäytä ulkopuolisten arvostelut. Motivaatio ja ystävien tuki, unohtamatta nelijalkaisia kumppaneita, saa jatkamaan, ihan sama mitä vastaan tulee.

Big Time Rush-Halfway There
"So we take what comes and we keep on going, leaning on each others's shoulders. Then we turn around and see we've come so far somehow" Ei valmennuksesta yksin selviä, muiden tuki ja ystävyys on tärkeää sillä matkalla. Kyseinen biisi on antanut nimen myös blogilleni, koska valmennuksen lisäksi se mielestäni kuvaa elämää muutenkin.

Backstreet Boys-In a World Like This
"In a world like this where some back down I,I, know we're gonna make it. In a time like this where love comes 'round I,I, know we're gonna take it. In a world like this where people fall apart, in a time like this when nothing comes from the heart. In a world like this, I've got you" Valmennus on kaikkea tätä: tuetaan toisiamme, kun on vaikeaa ja jos tarvitsee ystävää, se on aina tarjolla, mikä ei ole nykypäivänä itsestäänselvää kaikissa tilanteissa.

PistePiste-Viljaa
"Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta ja pysäytä liike, pidä kii riippumat mistään" Viljaa kuvastaa minulle sitä, kuinka puolustetaan ja autetaan toisia, tarvittaessa myös palautetaan maan pinnalle ja huomautetaan virheistä.

Eric Saade-Coming Home
"I figured it out, home is where your heart is around" Koti on siellä missä sydän on: osa minun sydämestä on aina Perrassa. Aina, kun palaan tallille, tuntuu, että tulisin kotiin.

Union J-Lucky Ones
"'Cause we've got the love and we got the heart, we're all the above and it's from the start. We're here 'til the end, we are who we are. We're the lucky ones" Koen itse ainakin olevani onnekas, koska olen saanut olla valmennuksessa ja tutustua kaikkiin upeisiin ihmisiin.

Cheek-Jippikayjei
"Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä" Valmennukseen kuuluu isona osana kilpailu ja tämä biisi on aina ollut yksi kisabiiseistä, niin monta rekka- ja trailerireissua tulee mieleen.

Kiitos jokaiselle matkan varrella olleelle, ilman teitä mun matka ei olisi ollut juuri tämä. Tästä samasta biisistä on moni muukin lopettaessaan laittanut sitaatin. Kertoo siitä, kuinka paljon biisi kolahtaa.

Lopussa kiitos seisoo
matkan varrella
kadotitte musta kaiken heikon
mä en tahdo paeta
Oon pahoillani kaikesta
jokaisesta arvesta
Yhdessä pitkään käveltiin
Kiitos, anteeks, näkemiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti