#55 Marraskuun katsaus

Päätin tehdä tällaisen katsauksen kuluneen kuukauden tapahtumiin töissä, saa laittaa kommennttiboksiin viestiä, jos kiinnostaa lukea tällaisia tulevaisuudessakin tai jos idea oli huonoin ikinä!

Marraskuun aikana on ollut aika paljon vastuuta, koska pomo vietti suunnilleen puolet kuusta muualla, parissa kisoissa ja viikonlopun Ranskassa asiakkaan kanssa hevosta metsästämässä. Ensimmäistä kertaa oli mun ja Dn vastuulla tehdä viikon ajan listakin! Pomon puuttuminen lisäsi meidän ratsastettavia ja juoksutettaviakin, eli aika aktiivinen kuukausi ollut. Ehdin poissaoloista huolimatta saada kolme estetuntiakin, keskityttiin paljon siihen, että muistan mun flatworkin eli kouluratsastuksen käytön esteilläkin. Käytännössä siis haettiin jatkuvaa tasaista, rytmikästä ja koottua laukkaa, jotta vältytään esimerkiksi pikkuaskelilta ennen estettä ja ennen estettä vauhdin lisäämiseltä(jota kaarteen jälkeen helpommin ajautuu tekemään). Itsenäisesti ratsastaessa useaan otteeseen sain kehuja pomolta yhden hepon kanssa siitä, kuinka se on parantunut, parhaimmillaan oli vertaus Ellen Whitakeriin! Suomalaisittain en osaa kovin hyvin kehuja vastaanottaa, mutta kyllä ne mieltä lämmittävät :)

Hevosia on tullut ja mennyt enemmän kuin yleensä tässä kuussa, yksi kävi kääntymässä testattavana, yksi lähti ja kaksi uutta tuli! Jurolle suomalaiselle ei-niin-luonteva tehtävä eli uusien asiakkaiden vastaan ottaminen ja paikkojen näyttäminen annettiin molempien asiakkaiden kohdalla minulle. Päädyinpä myös ostajaehdokkaalle näyttämään myynnissä olevan hevosen ja avustamaan eläinlääkärintarkistuksessa. Oli todella mielenkiintoista olla mukana avustamassa röntgenkuvien otossa ja sitten nähdä samat kuvat kera selostuksen, että mitä niistä oikein etsitään. Sainpahan myös leikkimielisen kutsun tulla useamminkin röntgeneihin avustajaksi :D Klippaamistakin on ollut hoidettavana, pikkuhiljaa yhä nopeammaksi olen tullut.

Sää on ollut niin laidasta laitaan, on ollut niin kovaa tuulta, ettei pystynyt ratsastamaan, niin kylmä, että maa on jäätynyt(täällä ei tarhata silloin) kuin myös niin runsasta sadetta, että hepat on pakko jättää tai hakea sisään. Onneksi on mukaan mahtunut myös aurinkoa, itse nautin todella paljon täällä olleista kylmemmidtö päivistä, kun pikkupakkanen sai nenän ja posket punoittamaan.

Yhtenä iltana poltettiin puuta ja aika paljon sai heittää dieseliä sekaan, jotta märkä puu syttyi.

#54 Suurimmat Suomi-ikävän aiheuttajat

Ulkosuomalaisena huomaa aivan uusia puolia kotimaastaan ja sen tarjonnasta. Jotkut asiat ovat useammin läsnä ja sitten on asioita - useimmiten syötäviä - joita yhtäkkiä tekee hirveästi mieli ja kismittää, kun ei voi vaan kipaista kauppaan. Tähän postaukseen on koottuna asioita, joiden takia mun tekisi mieli hypätä seuraavalle lennolle Suomeen!

Perhe

Meillä on pieni, kolmen hengen perhe +isä ja vaikkei arki ole aina ruusuilla tanssimista on perhe silti tärkein. Tosin ensimmäisen täällä vietetyn vuoden aikana todennäköisyys koko perheen koossa olemiselle olivat aika huonot, koska siskoni oli 9kk siitä Japanissa :D Vanhempani ovat eronneet ja isäni asuu reilun 500 kilometrin päässä Kiuruvedellä, joten tapana oli vierailla siellä kaksi kertaa vuodessa. Nyt sekin on huomattavasti hankalampaa! Ensi vuoden puolella ajokortti onneksi auttaa ja voin itse tehdä nopean visiitin sinnekin Suomi-lomien aikana.

Viime "joululomalla" oltiin kaikki kotona, siskoni saapui Suomeen päivää ennen minun lentoa!

Ystävät & Perniö

Ystävät ja kaverit ovat aina olleet tärkeässä osassa mun elämää. Täällä olen tutustunut muutamaan aivan ihanaan tyyppiin, mutta töiden takia niidenkin suhteiden ylläpito on ollut vaikeaa, vielä vaikeampaa on uusiin ihmisiin tutustuminen. Suomessa elin aika aktiivista elämää, kun koulun lisäksi pyörin sekä kräsällä että perrassa niin yhtäkkiä kun ei ollutkaan mitään muuta kuin työt oli sopeutuminen vaikeaa. Viime keväänä aloin pikkuhiljaa sitten keräämään lisää juttuja helpottamaan tätä kaipuuta. Myös itse kilpailemista on ikävä, joka pahenee vain kun on pomon tai asiakkaiden mukana kisoissa!

Tämä kuva on Lontoosta kylläkin: Marski kun oli perheineen täällä pari päivää ennen perheystäviensä luokse menoa niin päästiin täälläkin näkemään!

Talvi

Suomessa ollessa sitä tulee aina valitettua kuinka on liian kylmä ja lopputalvesta haluaisi jo lumesta eroon. Viime talvena täällä oli tasan yksi lumipäivä - ne lumet sulivat iltaan mennessä - ja lämpötila nousee suurimman osan ajasta nollan yläpuolelle päiväsaikaan. Lumettomuus tuo mukanaan myös pimeyden vahvistumisen eikä ulkona oleminen siis ole kovin mieltäylentävää.

Viime vuoden ainoa lumipäivä!

Ruoka

Kaikkia ruokia en tosiaankaan kaipaa ja joitakin juttuja täältä haluaisin Suomeen, mutta on suomalaisia ruokia, joille en ole löytänyt vastinetta. Ehkä arvattavissa olevat ruisleipä ja salmiakki ovat useimmiten mielessä, mutta lista ei lopu siihen. Muita ovat muun muassa mämmi, tippaleipä, karjalanpiirakat, Fazerin suklaa, salmiakkijäätelö, dippijauhepussit ja etenkin pinaattiletut! Täällä Lontoon alueella on monia paikkoja, joista saa suomalaisia&pohjoismaalaisia tuotteita, esimerkiksi Lontoon merimieskirkko, mutta niihin on jonkin verran matkaa, eli ei ole tullut käytyä ostoksilla...

Tällaisia juttuja pyörii siis oman Suomi-ikävän ympärillä, pian onneksi pääsen taas käymään kun omat lakkiaiset odottaa! Olen tänä vuonna tekemässä blogiin joulukalenterin, joka on huomattavasti enemmän suunniteltu kuin viime vuoden yritys eli toiveita saa laittaa kommenttiboksiin :)

#53 Mitä muuta teen kuin töitä?

Tykkään tehdä asioita töiden vastapainoksi ja päästä samasta ympäristöstä pois aina välillä. Kun sattui tuo pehmytkudosvaurio nilkkaan huomasin heti sen - yleisen tekemättömyydenkin - vaikutukset omaan fiilikseen, pahinta oli kun en voinut pyöräillä, se kun on eniten käyttämäni "liikenneväline". Tässä postauksessa olevat jutut on kaikki siis tapahtunut Suomesta palaamisen jälkeen eli alle kahden kuukauden sisällä! Rentoutumiseen ja irti päästämiseen riittää jopa työpäivän jälkeen jonnekkin meneminen, vaikka silloin yleensä yöunet jäävät melko vähäiseksi... :D Hyvä esimerkki olisi Bring The Noisen joulujakson kuvauksissa yleisönä olo. Olin saanut jo edelliselle viikolle lipun, mutta silloin työpäivä venähti niin pitkäksi, etten enää olisi ehtinyt ajoissa paikalle(päädyin sitten yksien asiakkaiden kanssa pizzalle!). Noin 40 minuuttia meni pyöräillessä Shepperton Studiosillle ja olin juuri ja juuri ajoissa paikalla. Katsomossa tuli naurettua PALJON ja fiilikset seuraavana päivänäkin katossa! Kävin myös The X Factorin tuloslähetyksen yleisönä katsomassa viime viikonloppuna, mikä sekin oli hieno kokemus! Oli aika erilaista kuin karsintojen katsomona oleminen. Jos ruudun toisella puolella on joku, ketä kiinnostaisi brittiohjelmien yleisöksi pääsy, niin kannattaa pitää silmällä Applausestoren nettisivuja.

Yksi vakituinen vapaa-ajan juttu on ollut jo viime talvesta, Kingstonin Suomi-koulun Haisuleiden eli nuorimpien ryhmäläisten apuopettajana oleminen. Tykkään paljon siitä duunista, lasten kanssa puuhaileminen on mukavaa. Oon päässyt kaks lastenvahtikeikkaakin paluun jälkeen tekemään St. Margaretissä(tunnin pyöräilymatka suuntaansa)!

Keikat ja musiikki ovat lähellä sydäntäni ja täällä onkin onneksi reilusti valikoimaa. Myös esimerkiksi isommat ja/tai muista maista kotoisin olevat artistit, jotka eivät tule Suomeen usein kuitenkin pysähtyvät Lontoossa. Kuten jo päivitys-postauksessa mainitsin, kävin Jake Millerin keikalla(lämppärinä Chris Bourne), minkä lisäksi kävin Glasgowssa The Vampsien fanfestissä(mukana myös The Tide), samaisten meet&greetissä BBC Radio1:in luona ja New Kings Orderin meet&greetissä Boxparkissa Shoreditchissä.

Chris Bourne

New Kings Order

Sellaista on ollut viime aikoina menossa! :) Yksi juttu, mitä mulla oli tapana tehdä paljon Cobhamin paikassa oli leipominen, vielä ei ole rohkeus riittänyt asuntovaunun mahdollisuuksien ja rajoitusten testaamiseen :D Mitä te tykkäätte tehdä vapaa-ajalla?

#52 Englannin sää-miten siihen voi varautua vai voiko ollenkaan?

Jos olen jotain oppinut Englannin säästä reilun vuoden aikana, niin kaksi tärkeintä asiaa ovat seuraavanlaiset:

1. Vaikka säätiedotus lupaa jotain, tunnin päästä loppupäivän ennuste voi olla aivan toisenlainen ja lopullinen säätila ihan muuta vielä.

2. Täällä ei todellakaan sada koko ajan, ei edes joka viikko!

Vuodenajasta riippuen sää on täällä hyvin erilainen. Nyt loppusyksystä on mielestäni huonoin sää, viime vuonnakaan tähän aikaan ei nautittu auringonpaisteesta tai tyynestä säästä. Syksyllä tarpeeseen tulevat siis hyvät, pitkävartiset kumisaappaat etenkin töissä ja sadetakki/-viitta tai sateenvarjo ihan turistijuttujakin varten! :) Toinen syksyn "vaara" on tuuli. En Suomessa asuessa usein valittanut tuulesta, mutta täällä siitä on tullut valitettua enemmän kuin sateesta... :D Tuulen kanssa oman kokemukseni mukaan auttaa parhaiten hyvä takki ja pipo tai jonkinlainen korvasuojus.

Talvi on suomalaisesta näkökulmasta varsin leuto eikä luntakaan näy sen kummemmin täällä päin Britanniaa. Lumen sijaan saattaa esiintyä sateita, vaikka viime talvi esimerkiksi oli melko vähäsateinen omiin odotuksiin verrattuna. Töissä mulla on päällä ihan toppatakki, etenkin kun en tee mitään erityistä fyysisyyttä vaativia tehtäviä, koska kyllä se nollankin kieppeillä oleva lämpötila alkaa pitkän ajan jälkeen tuntumaan. Talveksi voin suositella siis yleisesti lämpimiä vaatteita, oman maun mukaan.

Kevät alkaa täällä paljon aikaisemmin kuin Suomessa. Täällä oli jo t-paita kelit, kun kotipuolessa vielä käpöteltiin loskassa. Syksylläkin t-paidassa pärjää pidempään: vielä marraskuun alussa pärjäsi töitä tekemättäkin. Kevät oli mukavaa aikaa, kun kukkia oli kaikkialla ja aurinko paistoi päivästä toiseen. Maaliskuussa voi siis jo melkein varautua vaatteilla, joita käyttäisi Suomessa vasta toukokuussa!

Viime kesä oli todella lämmin, useaan otteeseen rikottiin suomen helleraja(ei mitään tietoa onko täällä sellaista :D) ja töiden tekeminen +30 asteen paremmalla puolen ei ollut mitään herkkua. Työkaverit sanoi, että viime kesä oli todella vähäsateinen, mikä kyllä näkyi tarhojen ja naapureissa olevien golf-kenttien kunnossa. Jos vaatetukseen annan vinkkejä tuon kesän perusteella en voi ehdottaa matkalaukkuun muuta kuin shortseja ja toppeja.

#51 Työpaikka

Huhtikuun alussa muutettiin täysin uusiin tiloihin vähän lähemmäksi Lontoota Esheriin. Kun aloitin täällä työskentelyn oli muutto jo tiedossa ja sen piti olla aikaisemmin, mutta rakennustöiden viivästymisen takia muutto myöhästyi ja muuttaessa täällä oli vielä töitä kesken. Nyt juuri aloitettiin kävelytyskoneen rakentaminen ja sen jälkeen pitäisikin kaiken olla valmista!

Päätallin "takana" on rakennus, jota kutsutaan yleensä ladoksi(engl. barn). Toisella puolella on kolme karsinaa ja toisella puolella on meidän heinä-, olki- ja välinevarasto. Kuvasta poiketen siinä on nykyään myös kaksi karsinaa, missä näkyy mönkijä ja ovi. Ne lisäsivät kokonaiskarsinamäärää kahdella, eli nykyään meillä on 17 karsinaa. Pomo ei kuitenkaan ole ajatellut ottaa niitä vakituiseen käyttöön vaan ne ovat vara-/jonokarsinoita.

Meillä on iso hiekkakenttä ja vähän isompi nurmikenttä. Hiekkakentän laidalla olevaa "mökkiä" ei näy kuvissa, mutta siellä on penkit ja pöytä lähinnä tuntiasiakkaiden mukana tulevia ja pomoa varten, jotta pääsee suojaan säältä. Parkkipaikkakin on tilava, mikä on kätevää, koska niin vieraiden kuin omatkin trailerit ja hevosrekat mahtuvat hyvin ja liikkuminen on helppoa.

"Päätallissa" on 13 karsinaa, vesiboksi lämpimällä vedellä, kaksi hoitoboksia, satulahuone, pyykki-/loimihuone ja vessa. Kaikissa karsinoissa on sisällä yhdessä kulmassa kaappi, jossa pidetään kyseisen hevosen sillä hetkellä käytössä olevat loimet, suojat ja usein myös omistajan varusteita on kaapissa. Molemmissa hoitobokseissa on solariumit, joten hevosten kuivattaminen ja klippaaminen onnistuu helposti talvellakin. Keskellä on nurmialue, jossa on käveleminen kielletty, mutta muun muassa allekirjoittanut rikkoo sääntöä aina välillä... :D

Satulahuoneessa on kaikkien hevosten varusteilla omat paikkansa, mutta satulatelineitä ei ole tarpeeksi, joten osaa satuloista säilytetään pyykkihuoneessa. Satuloiden alla olevat laatikot ovat satulahuopia ja romaaneita ynnä muita sellaisia varten ja takaseinällä olevissa kaapeissa on pomon avopuolison loimia. Niin meitä työntekijöitä kuin asiakkaitakin varten satulahuoneessa on myös astioita, mikro, leivänpaahdin, jääkaappi, vedenkeitin, teetä&kahvia ja tiskikone. Seinillä on kuvia pomosta, joita löytyy myös vessasta kisoista saatujen kylttien lisäksi. Pyykkihuoneessa on tangot kaikille hevosille sillä hetkellä käytössä olevia loimia varten ja lämmitetty kuivausteline pyykkejä varten. Meillä on oma teollinen pesukone ja aina välillä pestään muidenkin ihmisten loimia.

Tällainen on siis yksinkertaisesti työympäristöni :) Aluksi melkein pelotti koskea mihinkään, kun kaikki oli niin uutta ja puhdasta, mutta nyt on jo käytön jälkiä pinnoissa! :D

#50 Kiitävä aika

Elokuun puolesta välistä syyskuun loppuun olin reilut kuusi viikkoa Suomessa. Tänne Englantiin palaaminen herätti todella ristiriitaisia tunteita ja neljä ensimmäistä viikkoa olivat yhtä tuskaa, nyt on tunteet taas tasoittuneet. Kuuden viikon aikana ehdin elää "normaalia" elämää: kävin koulussa vaikka vain ylppäreitä varten, näin kavereita, kävin valmennuksessa, kävin keikoilla ja vietin aikaa perheenkin kanssa, yhdessä tehty päiväreissu Viroon oli tärkeä osa reissua kuten myös isän luona Kiuruvedellä käynti.

Noiden kuuden viikon aikana sain moikata ja nähdä monia itselle tärkeitä ihmisiä, mutta samalla ne olivat hyvästit, joita en vuosi sitten päässyt sanomaan. Nautin joka hetkestä täysillä, vaikka takaraivossa koputtelikin totuus, ettei tämä ole pysyvää, koska niin olen valinnut. Samalla tuntui, että muut tekevät elämässään merkityksellisempiä asioita, hakevat kouluihin ja luovat itselleen "kunnollista" uraa ja ehkä minunkin pitäisi hakea korkeakouluun. Siltä se tuntuu usein vieläkin. Saa nähdä, miten lopullisten tulosten saapuminen parin viikon päästä vaikuttaa fiiliksiin. Lentokentällä, kun oli aika lähteä ei ollut oikein minkäännäkösiä tunteita, se oli ikään kuin vain normaali osa elämää.

 

Tänne tullessa odottamassa oli uusi asuinmuoto: asuntovaunu työpaikan pihassa. Oli todella haikeaa käydä myöhemmin pakkaamassa tavarat vanhassa kämpässä, niin monia muistoja löytyy Cobhamin kämpästä ja työpaikasta. Helpotusta ei myöskään tuonut klipatessa sattunut tapaturma, jonka johdosta oikea nilkka sai osakseen pehmytkudosvaurion. Siinä sitten turhautuneena pari viikkoa koitin tehdä hommia parhaani mukaan ja samalla pään sisällä taistella vastaan halua palata Suomeen. Nyt kun nilkka on lähes normaali käytössä ei siltikään fiilikset ole olleet huipussaan töissä olleiden ongelmien takia, jatkuvasti tuntuu, että mun panos, taidot tai mikään muukaan riitä. Se saa mut stressaamaan ihan turhaan, koska tiedän, että pomon mielestä oon hyvä mun duunissa ja - joissain asioissa nopeutta lukuunottamatta - se on yleensä erittäin tyytyväinen mun työn jälkeen. Jo kesällä sain kuulla pomolta, että mun kanssa kaikkein rasittavin asia on, että mä en usko itteeni, minkä takia jään varjoon. Yksin asuminen, mistä johtuva runsas yksin vietetty aika ei mun kohdalla tosiaankaan helpota ongelman ratkaisemista.

Samalla täällä on kuitenkin niin paljon asioita, joita rakastan. Sää on nyt viimeistä muutamaa päivää ollut ihan superhyvä, aurinkoa on riittänyt vaikka muille jakaa ja lokakuun viimeisen päivän vietin t-paidassa. Useammalla keikalla/meet&greetissä on tullut käytyä, muun muassa Jake Millerin keikalle pääsin viikko paluun jälkeen, kyseisestä räppäriä on tullut kuunneltua vuosia ja hänen musiikki oli kuvioissa kun pääsin yli kiusaamisesta. Työporukka on mulle läheinen, meillä on omat usein ala-arvoiset jutut ja vähän mun jälkeen aloittanut D on ollut kuunteleva korva ja neuvoja antava isoveli lukemattomia kertoja. Asiakkaistaan ei voi valittaa, koska kaikki ovat todella mukavia ja jotenkin vaikka ajattelee, että ei seuraava uus voi olla kans näin mukava mut niin sieltä aina tulee vaan mukavia tyyppejä. Sain pomolta kaks päivää putkeen ihan superhyvät estetunnit nilkan parannuttua ja juuri pari päivää sitten pomo kehui kuinka olen parantanut yhtä heppaa ratsastaessa ja kehittynyt itse. En ole vielä luopunut myöskään mun unelmasta tulla kansainvälisen tason kisahoitajaksi, vaikka en aina uskokaan pystyväni siihen. Tää paikka ja mun pomon apu on sen tavoittelussa tärkeä askel. Nyt alkaa myös ajokortin hankinta!

Asiakas toi meille ihan randomisti kakun!

Tällaisia, hyvin sekalaisia fiiliksiä löytyy täältä Englannin maalta. Tännekin on syksy nyt jossain määrin saapunut, ihanaa nähdä syksyn värejä ympärillä! Huomenna, suomen aikaa tänään on vapaapäivä luvassa niin silloin on luvassa tämän ei-enää-niin-uuden paikan esittelyä :)