#41 Luukku 4: Miksi lopetin lukion ja muutin Englantiin?

Ennen Lontooseen lähtöä unohdin ajastaa nämä postaukset, joten laitan nämä nyt pienellä viiveellä, pahoittelut! :)

Monet järkyttyivät kertoessani, että jätän lukion kesken. Ainoa ihminen, jota tämä päätös ei yllättänyt yhtään on äitini. Hän seurasi vierestä kun taivalsin kaksi vuotta lukiota, ei millään helpoimmilla valinnoilla. Opiskelin pitkinä matikkaa ja ruotsia sekä kahta kurssia ylioppilaskirjoitusvalmiiksi fysiikan ja kemian, kieliä luin saksaa(6 kurssia), ranskaa(4) ja espanjaa(3). Runsaan kurssimäärän lisäksi osallistuin aktiivisesti koulun leirikoulutoimintaan, kävin lukioaikana Ruotsissa(Tukholma), Virossa(Tallinna), Kiinassa(Peking), Italiassa(Firenze) ja Saksassa(koulu Dillenburgissa) koulun kanssa sekä Opetushallituksen fysiikan ja matematiikan kahden viikon kesäkoulussa Venäjällä(Moskova). Ensi keväänä olisin mennyt Cerniin Sveitsiin, todennäköisesti jokin muu leirikoulu olisi herättänyt kiinnostukseni ja olisin syksyllä käynyt jossain myös! Olin myös oppilaskunnan hallituksen sihteeri, kampusryhmän jäsen niin koulun sisällä kuin koulujen välisestikin, opettajankokousien oppilasedustaja ja koulun johtokunnan varajäsen.

Jo tuo kertomus ehkä avaa vähän yhtä syytä: lukio oli raskasta ja stressaavaa. Missään nimessa syy ei ole siinä, etten olisi pitänyt lukiostani tai sen opettajista. Ainoa lukio, johon suostuisin palaamaan tällä hetkellä, jos lukio pitäisi loppuun käydä! Jos en olisi tietänyt jo, mitä haluan ei opiskelu olisi välttämättä tuottanut samanlaisia vaikeuksia, mutta Ypäjälle kun pääsee peruskoulun päättötodistuksellakin. Vaikka olen hyvä oppija olen järkyttävän huono opiskelija. Koulukirjan avaaminen kotona tuottaa suuria vaikeuksia ja avaamisen jälkeen kännykkä on usein paljon kiinnostavampi kuin vaikka matikan tehtävät tai äikän essee. Oppijan ja opiskelijan ero on ulkopuoliselle vaikea havaita ja ymmärtää, näin olen huomannut. Esimerkiksi rehtorilla oli vaikuksia ymmärtää, että lukio ei ole minua varten, vaikka minulla on hyvät arvosanat. Opin tunneilla tarvittavan määrän, jotta pääsen kokeesta hyvin läpi, mutta kaikki asiat eivät jää kunnolla mieleen, koska ei ole motivaatiota, tekniikkaa tai mitään muutakaan lukemista ja opiskelua varten.

Toinen syy tulikin edellisessä ilmi: haluan hevosalalle töihin tulevaisuudessa. Tiesin, mitä halusin eikä siihen tarvita lukiota. Harva tätä tietää, mutta jo ensimmäisen vuoden jälkeen koitin päästä ulkomaille hevosalan hommiin. Alaikäisenä ei oikein onnistunut ja täytyi jatkaa lukiota. Ykkösvuosi meni muuten kivasti, mutta viides eli viimeinen jakso oli uuvuttava monista syistä, kakkosvuonna koko vuosi oli yhtä pahenevaa räpellystä. Tänä kesänä kipinä leimahti liekkeihin, kun olisi pitänyt lukea ylioppilaskirjoituksiin: itseäni ei huvittanut, mutta äiti yritti pitää huolen opiskelustani. Hevoset ovat olleet iso osa elämääni niin pitkään, että valintaa ei edes täytynyt miettiä. Enkä ole todellakaan katunut, etenkin kun odotin paljon raskaampaa työtä ja arkea, tämä paikka on hevosalalla erittäin työntekijäystävällinen :)

Matz O'Malley, hoitoponi jo tuolloin <3

Kolmas isoin syy selittää miksi päädyin ulkomaille. Minulla veri vetää vahvasti ulkomaille(miksiköhän kävin koulun kanssa vähän kaikkialla?), olen jo useamman vuoden ajan tietänyt, että haluan ulkomaille töihin, hevosalan hommiin tietenkin. Kielet eivät koskaan ole olleet ongelma ja minua aidosti kiinnostaa muiden tavat, tykkään vertailla kaikkea toisiinsa ja pohtia syvällisiä. Akateemisuus auttaa sanojen opettelussa ja muistamisessa, joiden kanssa ei ole ollut suurempia ongelmia vielä! :D Ulkomaat on minulle ollut se tavoite, en koe ulkomailla asumista mitenkään vaikeana tai suurempana asiana, kuten Itäkeskuksen lukion slogan sanoi: Kotona maailmalla.

Yksinkertaisimmin sanottuna, lukio ei ollut minua varten. Lukio on kuitenkin aikalailla putki, josta voi haarautua melko vähän ja tehdä omia valintoja ja päätöksiä. Toivottavasti tämä avasi toivojille mun päätöstä, saa kysyä, jos jokin jäi epäselväksi tai mietityttämään! :)