#32 Kesä 2014

Olen tällä hetkellä turvallisesti Iso-Britanniaan päätyneenä, täältä alkaa jossain välissä tulemaan jonkinlaista postausta! :)

Kesäkuu

Kesäkuussa aloitin loman menemällä isäni luo heti ensimmäisen viikon maanantaina. Tämä reissu kuitenkin jäi hyvin lyhyeksi, koska tulin takaisin jo myöhään keskiviikkona. Mukaan matkaan tarttui Petra Kuopiosta ja Tikkurilasta vielä Minka. He molemmat asuvat sen verran kaukana pääkaupunkiseudulta, että heidän olisi muuten ollut mahdotonta tulla katsomaan The Fooota seuraavana päivänä Helsinkiin. Torstaina siis Suomeen tuli vierailulle The Fooo hyvin lyhyellä varoitusajalla ja koko päivä kuluikin sitten siinä, aamulla lentokentälle, päivä Lintsillä, missä he kuvasivat pätkiä uuteen musiikkivideoon ja sieltä suoraan lentokentälle vielä sanomaan hyvästit. Päivä oli erittäin mukava ja onnistunut, tutustuin moniin uusiin ihmisiin, näin vanhoja tuttuja tapasin ihmisiä ensimmäistä kertaa, joihin olin tutustunut whatsapissa ja meillä oli kaikenkaikkiaan todella hauskaa suurimman osan päivästä.

The Fooon Omar

Oikealta vasemmalle loput TF:n jäsenistä: OG, Oscar ja Felix, Felixin takana näkyy Omarin kengät

Saman viikon lauantaina, 7.6 jatkuikin sitten "fangirlaus" ja kävin Vilman kanssa katsomassa Kliffiä Senaatintorilla, kun he olivat Sambakarnevaaleilla esiintymässä. Ennen Ruotsin keikkamatkaa kävin vielä Universalin toimistolla juttelemassa ylläpitäjien edustajana 5 Seconds of Summer Finlandin toiminnasta.

Vasemmalta oikealle Kliffin jäsenet: Ville, Elié, Tomi ja Topias

Torstaina 12.6 lähdin Nean ja hänen siskon, äidin sekä mummon kanssa Ruotsiin. Matkan syynä oli One Directionin keikka Friends Arenalla perjantaina 13.6. Lento lähti aikasin aamulla, joten olin edellisen yön Nean luona. Torstaina kävimme Skansenilla, sen eläintarhassa, kiertelimme vanhassa kaupungissa ja menimme turistiristeilylle Tukholman ympäri. Perjantaina koko päivä meni jonottaessa keikalle. Jonossa oli aivan hyytävää odottaa ajoittain, etenkin kun aurinko meni pilveen ja tuuli voimakkaasti. Areenan sisälle päästyä monen tunnin jälkeen helpotti, siellä oli paljon lämpimämpää. Pääsimme Nean kanssa todella hyville paikoille päälavan läheisyyteen, en koskaan joutunut viidennettä riviä kauemmaksi. Lämppäämässä olleen 5 Seconds of Summerin näimme hyvin, ihmiset eivät vielä siinä vaiheessa tönineet holtittomasti ihmisiä ympärillään. Meidän alue tosin taisi olla kaikista hulluin, koska pojat joutuivat käskemään meitä peruuttamaan ja She Looks So Perfectin ensimmäisen kertosäkeistön aikana tytöt ottivat paitansa pois. Oli pelottavaa katsoa, kun jo ennen 5SOSin aloittamista turvamiehet kantoivat tyttöjä ensiapuun, joku oli jopa tiputuksessa lavan edessä. Vettä sisällä sai onneksi todella hyvin, jatkuvasti turvamiehet laittoivat vettä liikenteeseen. One Directionin viimein aloittaessa oli meno aika villiä, kaikki tönivät toisiaan vähän joka suuntaan. Keikan edetessä meno onneksi rauhoittui jonkin verran, ei enää ollut omat hiukset jonkun kainalossa ja toinen roikkumassa laukussa kuristaen. Keikka oli aivan upea, encoren aikana pääsin jopa eturiviin ja Liam huomasi vikan biisin aikana. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava kokemus! Seuraavana päivänä meidän piti mennä Nean kanssa katsomaan 5 Seconds of Summeria Södertäljeen, mutta Nealle tuli ikävä migreeni, joten se jäi välistä. Sen sijaan kävin muun seurueen kanssa Tukholman keskustassa ja ostamassa keikkalipun, joka jäi sitten käyttämättä tänne Britteihin muuttamisen takia.

Löysin ehkä maailman parasta jäätelöä Gamla Stanista

Juhannuksen vietin kotona, mutta hyvä ystäväni Maria tuli meille vierailulle. Menin hakemaan hänet lentokentältä 18.6, koska hän oli viettänyt alkukesän Briteissä. Kävimme katsomassa seuraavana päivänä Kliffiä Linnanmäellä. Samalla näin muita tuttuja ja jälleen tutustuin uusiin ihmisiin. Juhannuksena kävimme Vantaan seurakuntien juhannusjuhlilla, mikä on ollut meidän perheessämme aika perinteinen tapa viettää juhannusta. Eräänä yönä kävimme siskoni ja Marian kanssa kuvailemassa auringonnousussa.

Kesäkuun lopetin olemalla talkoolaisena Provinssirockissa. Toimipisteenäni oli Kestilä ja työnkuvaani kuului tölkkien pantin palautus. Täälläkin tutustuin uusiin ihmisiin, kävin mielenkiintoisia keskusteluja, läysin uusia artisteja ja kuuntelin hyvää musiikkia. Kokonaan näin NONONOn ja Pariisin Kevään setit, joista toisesta en ennen pitänyt ja toisesta en ollut kuullutkaan. Niiden lisäksi kuuntelin mm. Rudimentalia, Softengineä ja Eläkeläisiä. Kokemus oli erittäin hauska ja menen ensi kesänä ehdottomasti uudestaan, jos en silloin yhä ole täällä Briteissä!

Eläkeläiset

NONONO

Pariisin Kevät

Softengine

Heinäkuu

Provinssista jatkoin suoraan Turun kautta Perniöön appariksi viidennelle leirille Nean kanssa. Hommia ei kauheasti ollut kummallakaan leirillä, koska siellä oli appareiden lisäksi Eve harjoittelussa. Olin myös kutosella apparina Lurman kanssa. Kummallakin leirillä otin esteirtotunnin Vertillä. Vitosella maanantaina vedin maaston, jossa oli kutoselle tulleita tuttuja irtotunnilla. Keskiviikkona tuli vanhoja(+nykyisiä) valmennettavia kunnon jengi yhdessä tunnille: Aino, Miksu, Henna, Riikka ja Roosa. Vitoselta lähdin jo keskiviikkona, koska torstaina oli 5SOS-kuuntelu Universalilla, mihin kaikki fanisivun ylläpitäjät olivat myös kutsuttu.

Rikse oli "ongelmalapsi" heti maanantaina, jolloin saimme sen kiinni vasta kolmannella hakuyrityksellä, mistä johtuen yksin takaisin tallille mennessä jotkut asiat olivat vähän jännittäviä... :D

Väsynyt heppa

Väsynyt heppa 2

Vertti suorastaan rakastaa kengitystä... <3

Mikael Gabriel sattui olemaan Universalilla samaan aikaan ja kävi moikkaamassa meitä kuuntelussa olleita!

Minä, Johanna ja Salli a.k.a 3/6 5SOS Finlandin ylläpidosta

Launtaina olin kavereiden kanssa Grillimaisteri-tapahtumassa Narinkkatorilla katsomassa PistePistettä ja Satin Circusta. Neljältä alkoikin siihen perään 5SOS fanimiitti, jonka pidimme meidän ylläpitäjien voimalla. Sää suosi meitä ja oli ihanaa nähdä tuttuja naamoja. Tosin muut laitto minut puhumaan suurimman osan ohjeista miitissä megafoniin, mikä ei ollut kovin luontevaa olla äänessä... :D Sunnuntaina kävin katsomassa PistePisteen setin uudestaan Grillimaisteritapahtumassa ennen kuin lähdin takaisin kohti Perniötä ja kutosleiriä(kutosleirin kuvat c. Annika Varpe).

Vertin selänkäyttö pääsee aina välillä yllättämään-ilmekin on sen mukainen... :D

Sunnuntaina käytiin äidin kanssa katsomassa Elias Kaskinen & Päivän Sankarit -bändiä heidän katusoittokiertueen Helsingin pysäkillä. Siellä satuin myös näkemään yhden meidän viime vuoden kesäkoulun osallistujista! Seuraavalla viikolla tuli äidin kanssa eripuraa ylppäreihin lukemisesta ja päätin jättää lukion kesken. Kuulostaa ehkä hätäiseltä päätökseltä, mutta kun se on tuolla takaraivossa jomottanut viimeiset 1,5 vuotta niin päätös oli aika helppo tehdä. Samantien aloitin hevoshommien etsinnän ulkomailta. Samalla viikolla torstaina, 17.7 oli myös minun synttärit, nyt on 18 vuotta ikää mittarissa. Synttäreitä juhlistettiin hyvin pienimuotoisesti, ystäväperheemme tuli meille kakkukahveille ja illalla menin siskoni kanssa baariin käymään.

18.7-20.7 olin Bergvikissä konferenssissa. Bergvik on lähellä Saloa, joten päätin, että menen käymään Perniössä siinä samalla. Perniössä olin sunnuntain ja maanantain, majoittuneena Nean ja Miksun mökin lattialle. Maanantaina menin irtotunnin Mortilla itsenäisesti, niin että hyppäsin myös pari estettä. Se kerta jäikin hyvästeiksi tältä erää.

Kävimme Vivamossa Raamattukylän 10-vuotisjuhlassa keskiviikkona 23.7. Näin siinä samalla kummini ja ystäviäni. Sain vastauksen täältä paikasta, jossa olen nyt töissä 24.7, minkä jälkeen on alkanut armoton valmistautuminen. Lennot varattiin kahden viikon päähän, joten siinä oli erittäin vähän aikaa yrittää tavata kaikkia tuttuja. Lauantaina kävin uimassa Idan, Lurman ja Aulan kanssa Espoossa. Seuraavana päivänä kävin Vivamossa nelosriparin vierailupäivässä moikkaamassa kavereita. Päivä oli todella hauska, oli jännä miettiä, että itse oli vuotta aikasemmin samalla leirillä isosena. Heinäkuun viimeisenä päivänä näin Neaa, kävimme piknikillä ja juttelimme kaikesta mahdollisesta.

Lurmalla ja Emmalla meni herneet nenään...

Vivamon vierailupäivien legendaarinen lakanapallo-ottelu

Elokuu

Elokuun ensimmäinen päivä kävelin Helsingin kielilukioon ensimmäistä ja viimeistä kertaa kyseisen koulun opiskelijana. Kavereiden näkemisen lomassa piti nämä viralliset asiat pankissa, KELAssa ja koululla hoitaa sekä siivota kotona. Pikkuhiljaa matkalaukku alkoi myös täyttyä vaatteista ja tavaroista, joita tarvitsee vuoden aikana. Emma oli meillä yötä myös yhdessä välissä ja kävin myös Riikan kanssa istumassa ja vaihtamassa kuulumisia Marjaniemen rannassa syöden aivan jättimäistä Almondykakkua.

Olimme kaverini Janniinan kanssa miettineet risteilylle menemistä ja nyt, kun muutto varmistui päätimme lähteä viettämään "läksiäisiä" laivalle 5.-6.8. Laivalla oli myös muita kavereitani ja esiintymässä Kliff. Meillä oli aivan älyttömän hauskaa laivalla, vaikka emme käyneetkään Virossa maissa ollenkaan. Molemmat meistä nukkui herätyksen ohi, koska tulimme hyttiimme takaisin vasta seitsemän jälkeen aamulla, kun laivan ovet aukesivat kahdeksalta. Satamasta jatkoin suoraan perheystäviemme ja perheeni kanssa terassille istumaan ja viettämään toisia läksiäisiäni. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja suunta kohti lentokenttää. En ollut oikein edes ehtinyt käsitellä lähtöä tai mitään muutakaan. Nyt olenkin kolmisen viikkoa totutellut arkeen ja erilaisiin toimintatapoihin täällä, mukaan on mahtunut myös sairastelua. Tällä hetkellä vieätn toista (vapaa)päivää kipeänä, onneksi sen verran hyvässä kunnossa, että ei ole ongelmaa palata huomenna jälleen töihin.

Siinä oli kesän menot lyhyesti listattuna. Mitä teidän kesiin on kuulunut? :)

#31 Valmennettavat & valmennus-pieni elämä kolmessa vuodessa

Kuten otsikko saatta jo viitata, yksi vaihe minun elämästä loppuu tähän kesään. Syksyllä, jos kaikki sujuu hyvin, en enää palaa Perniön Ponitallille useana viikonloppuna. Vaikka matka tallille on kotoa pitkä, on se vielä pidempi sieltä, minne menen.

Seuraavan vuoden vietän hommissa Surreyn Cobhamissa Iso-Britanniassa. Lento lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä kello 8.10 torstaina 7.8, eli lähtöön on vain vähän yli viikko. Tunteet ovat tällä hetkellä hyvin sekavat, kyllä se pelottaa ja jännittää, mutta enimmäkseen olen onnellinen. Tämä on  askel loikka kohti unelmani täyttymistä ja saan tämän ansiosta seuraavan vuoden maistaa sitä. Paikan omistaja vaikuttaa todella mukavalta, muun muassa ensin on viikon koeaika, jonka jälkeen saan palata takaisin, jos haluan. Ennakko-oletuksena kuitenkin on, että olen koko vuoden siellä. En tosin usko, että palaisin: työ kuulostaa niin ihanalta, ainoa syy palata tulee olemaan terveydelliset syyt tai pomon tyytymättömyys työn jälkeen. :D

Valmennusaikaan mahtuu koko tunteiden kirjo, niin ilo, onnistuminen, ylpeys, rakkaus, yhteenkuuluvuus, onnellisuus kuin suru, pettymys, viha ja yksinäisyys ovat tulleet tutuiksi. Ehkä se onkin juuri se, mikä tekee valmennuksesta täydellistä: siihen kuuluu kaikki, se on aitoa. Voisin kirjoittaa romaanin kaikista huonoista hetkista tallilla, mutta hyvistä syntyisi ainakin trilogia. Parasta on varmaankin ne yhteiset illat, kun istutaan keittiön lattialla, loikoillaan linnassa tai ollaan kaikki ahtauduttu yhteen kartsin huoneista ja jutellaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, nauretaan ja itketään yhdessä, haisulit haisee ja käydään nukkumaan myöhään, niin että maanantaina kouluun herätessä kiroaa koko viikonlopun valvomisen. Silti sen vain tekee aina uudestaan.

Kevät 2012(ennen mahdollista syksyn 2011 kuvan ottoa olin jo lopettanut) vasemmlta oikealle, ylhäältä alas: Riina, minä, Liina, Veera(Verkku), Nona, (Nita), Riikka, Solveig, Tiia ja Nora (puuttuu ainakin Nelli, joka aloitti toisena viikonloppuna ja Miksu, joka aloitti puolessa välissä kautta)

Kenestäkään valmennettavasta ei ole pahaa sanaa sanottavana. Kaikkien kanssa en ole kolmen vuoden aikana tullut niin hyvin toimeen ja isojakin riitoja ja konflikteja on syntynyt. Yksikään ei ole jäänyt selvittämättömäksi ja nyt etenkin viime kausina on kaikki pystytty sanomaan päin naamaa ja sopimaan ilman kaunan kantamista. Monilta, etenkin alkuaikojen valmennettavilta, olen oppinut itsestäni lukuisia asioita ja oppinut huomaamaan asioita. Kun aloitin valmennuksen, muistan kuinka paljon ihailin silloisten vanhimpien valmennettavien ratsastusta, he olivat esikuviani. Muistan, kuinka luulin olevani NIIN hyvä ratsastaja. Todellisuus iski korkealta ja kovaa hyvin nopeasti. Ponitalli ja valmennus ovat opettaneet minulle paljon nöyryyttä tehdä töitä ainakin 110 lasissa tavoitteideni vuoksi. Se työmoraali on johtanut minut myös tälle tielle. Valmennuksessa on ollut persoonia laidasta laitaan, mutta kukaan ei ole jäänyt yksin. Kisoissa kaikki kannustaa toisiaan, vaikka kyseessä ei olisi paras kaveri. Kulissien takana saattaa olla riita ilmiliekeissä, eikä tallilla puhuta keskenään, mutta kisoissa sillä ei ole väliä. Me olemme joukkue. Se joukkue on osannut iloita toisten onnistumisista, mutta myös tsempata huonommin pärjännyttä. Se sama joukkue on puolustanut toisiaan, kun hevostalli.net on innostunut asiattomaan arvosteluun. 11 viikonloppua kaudessa tekee tehtävänsä ja jopa niistä, jotka ovat vain yhden kauden tulee läheisiä. Osaan yhä nimetä jokaisen ensimmäisellä kaudella olleen, vaikka itse olinkin vain puoli kautta. Suurin osa läheisimmistä ystävistäni ovat joko entisiä tai nykyisiä valmennettavia, osaan heistä en olisi edes tutustunut ilman valmennusta.

Syksy 2012, v-o: Aino, minä, Ira, Riikka, Solveig, Riina, Tiia, Nelli, Miksu, Roosa(plus Tuuli ja Nita)

Ratsastuksellisesta kehitystä on vaikeaa edes pukea sanoiksi. Tekemällä oppii, kuten sanotaan. Ensimmäistä aluemetriä hyppäämään lähtiessäni en ollut ikinä hypännyt Mortilla metriä. En kyllä muistaakseni kenelläkään muullakaan. Silti sieltä sain ainoan metrin sijoitukseni ja se oli yli kaksi vuotta sitten. Siitä se kehitys jatkui ja nykyyän kaikki ei ole Mortin varassa, vaan olen itsekin oppinut ratsastamaan. Hassua, kuinka ennen ylittämättömältä tuntunut 80cm on kolmessa vuodessa muuttunut treenihepan kanssa lähinnä verryttelykorkeudeksi. Jokainen askelma kolmen vuoden ajalta on ollut tärkeä, olen saanut paljon itsevarmuutta ratsastajana, oppinut ratsastamaan hyvin erilaisia hevosia, käsittelemään kaikkea ja myös itsearvionti on kehittynyt. Työsarkaa toki riittää loppuelämäksi, mutta olen saanut aika hyviä eväitä sille matkalle. Satu on ollut opettajana kannustava ja valanut minuun uskoa itseeni. Ilman Satua en olisi tässä. Olen myös kiitollinen kaikesta luottamuksesta, jota Satu on minulle antanut ja toivon, että olen ollut sen luottamuksen arvoinen. Jos olisin jatkanut Poni-Haassa, ei taitoni olisi todellakaan sitä, mitä ne nyt ovat. Vaikka valmennus onkin epäsäännöllisempää, kuuluu siihen paljon enemmän ja monipuolisemmin ratsastusta.

Kevät 2013 v-o, ylhäältä alas: Miksu, Ira, Roosa, Riikka, Aino, minä, Aila, Ansku ja Nea

Erilaisista hevosista otetaan vaikka Rikse esimerkiksi. Riksen selkään en kiivennyt suoranaisesti omasta halusta tai kiinnostuksesta: hevosten jaossa sanoin lähes aina alkuaikoina ihan sama, mikä johti Rikseen lähes joka kerta. Pelkäsin Riksellä ratsastamista aika usein. Ensimmäisenä talvenani, 2,5 vuotta sitten en ollut ikinä ratsastanut yhtä kuumaa hevosta. Pahimpana kertana lopetin ratsastamisen kesken, jonka jälkeen juoksutin hetken ennen kuin Riina kiipesi selkään. Sieltä kuitenkin lähti liikkeelle orastava rakkaus tätä hevosta kohtaan, jolla on aivan älyttömän suuri halu tehdä. Rikse opetti paljon kevyistä avuista ja istunnasta. Sen ainoan kerran, jolloin hyppäsin Riksellä opin myös luottamaan, että se tekee, kunhan sille annetaan vain mahdollisuus siihen. Rikse on rehellinen hevonen, jolta saa, mitä tilaa. Samoin on ollut tänä keväänä vauvojen kanssa. Olen oppinut kärsivällisyyttä ja hyväksymään ajoittaisen oman kyvyttömyyteni. Silloin ne pienet onnistumiset, kuten Vertin kanssa ihan vain yksi kierros laukkaa minun määrittelemää reittiä pitkin, tuntuu entistä paremmalta. Kehänkiertäjältä voi oppia ihan yhtä hyvin, mutta osa ratsuista Perniössä on pakottanut minut oppimaan jonkin asian paljon nopeammin.

Syksy 2013, v-o, y-a: minä, Tiia, Riikka, Ira, Aino, Henna, Nea; Roosa ja Miksu

Lukio on suonut minulle mahdollisuuden käydä valmennuksessa viimeisen kahden vuoden ajan, koska jos olisin mennyt heti peruskoulun jälkeen Ypäjälle, olisi valmennus keskeytynyt siihen. Monet kerrat valmennuksessa käynti on kostautunut koulussa, mutta ei sillä ole minulle niin väliä. Nyt keskeyttäessäni keskiarvoni on kuitenkin yli 8,5, mistä saan kiittää hyviä OPPIMISlahjoja, koska OPISKELUlahjoista ei ole ollut tietoakaan... Lukiosta olen myös saanut kielikokemusta ja ollessani mukana koulun projektimatkoilla olen päässyt treenaamaan kieliä ja tunnustelemaa, millaista on olla täysin vieraan kielen varassa. Nyt pääsenkin kovempaan treeniin, mutta sitä varten minulla on opiskeltavana myös siskoni vanhat englannin materiaalit Ypäjältä.

Kevät 2014, v-o: Ida, Henna, Veera, Laura, Oona, Nea, Miksu, minä ja Krissu

Kokosin Spotifyhin soittolistan valmennettaville, osittain, jotta voin itse fiilistellä ja muistella. Valitsemani biisit kuvastavat minulle valmennusta tai valmennettavia jollain tavalla, vaikka se olisikin vain yhden lauseen verran. Soittolistalla on tällä hetkellä 87 biisiä, niin jokaista niistä en "esittele" erikseen, mutta tässä parista otteita ja syitä, miksi ne liittyvät minulle valmennukseen :)

One Direction-Don't Forget Where You Belong

Koko biisi kuvastaa sitä kaikkea, mitä valmennus on. Muistutuksena joka päivä siitä, mistä tulen ja kuka olen

One Direction-Everything About You

"On the other side of the world it don't matter, I'll be there in two, I'll be there in two, I'll be there in two" En nyt ihan maailman toiselle puolelle kuitenkaan lähde, mutta sen verran kauan, että fyysisesti en voi paikan päällä olla. Ajatukset kuitenkin ovat kaikkien hönöjen kanssa ja ihan yhtä lailla aion pitää yhteyttä ja jutella kaikesta.

Little Mix-We Are Who We Are

"We are we are who we are who we are, pretty's just a pretty word. And I'm gonna shine like a star cos I'm the only me in this world" Valmennettavat on omia persooniaan, jokainen on juuri sellainen kuin on ja juuri sellaisenaan ihana. Tallilla ei myöskään tarvitse välittää ulkonäöstä, lukuunottamatta kisamatkoja.

Olly Murs-Right Place Right Time

"So this is what it feels like be in the right place the right time" Ei tähän tarvita selitystä, biisi puhuu puolestaan.

Jake Miller-On the Move

"Ain't no stopping us now, we're on the move" Valmennuksessa tehdään ja yritetään, eikä valmennettavia pysäytä ulkopuolisten arvostelut. Motivaatio ja ystävien tuki, unohtamatta nelijalkaisia kumppaneita, saa jatkamaan, ihan sama mitä vastaan tulee.

Big Time Rush-Halfway There

"So we take what comes and we keep on going, leaning on each others's shoulders. Then we turn around and see we've come so far somehow" Ei valmennuksesta yksin selviä, muiden tuki ja ystävyys on tärkeää sillä matkalla. Kyseinen biisi on antanut nimen myös blogilleni, koska valmennuksen lisäksi se mielestäni kuvaa elämää muutenkin.

Backstreet Boys-In a World Like This

"In a world like this where some back down I,I, know we're gonna make it. In a time like this where love comes 'round I,I, know we're gonna take it. In a world like this where people fall apart, in a time like this when nothing comes from the heart. In a world like this, I've got you" Valmennus on kaikkea tätä: tuetaan toisiamme, kun on vaikeaa ja jos tarvitsee ystävää, se on aina tarjolla, mikä ei ole nykypäivänä itsestäänselvää kaikissa tilanteissa.

PistePiste-Viljaa

"Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta ja pysäytä liike, pidä kii riippumat mistään" Viljaa kuvastaa minulle sitä, kuinka puolustetaan ja autetaan toisia, tarvittaessa myös palautetaan maan pinnalle ja huomautetaan virheistä.

Eric Saade-Coming Home

"I figured it out, home is where your heart is around" Koti on siellä missä sydän on: osa minun sydämestä on aina Perrassa. Aina, kun palaan tallille, tuntuu, että tulisin kotiin.

Union J-Lucky Ones

"'Cause we've got the love and we got the heart, we're all the above and it's from the start. We're here 'til the end, we are who we are. We're the lucky ones" Koen itse ainakin olevani onnekas, koska olen saanut olla valmennuksessa ja tutustua kaikkiin upeisiin ihmisiin.

Cheek-Jippikayjei

"Tulin voittamaan en anna minkään seisoo tiellä" Valmennukseen kuuluu isona osana kilpailu ja tämä biisi on aina ollut yksi kisabiiseistä, niin monta rekka- ja trailerireissua tulee mieleen.

Kiitos jokaiselle matkan varrella olleelle, ilman teitä mun matka ei olisi ollut juuri tämä. Tästä samasta biisistä on moni muukin lopettaessaan laittanut sitaatin. Kertoo siitä, kuinka paljon biisi kolahtaa.

Lopussa kiitos seisoo

matkan varrella

kadotitte musta kaiken heikon

mä en tahdo paeta

Oon pahoillani kaikesta

jokaisesta arvesta

Yhdessä pitkään käveltiin

Kiitos, anteeks, näkemiin
♥

#30 Unelma - mitä siitä seuraa

Blogin puolella on nyt ollut hiljaista, vihdoinkin olen saanut kännykästä lähes kaikki tiedostot synkronoitua niin saan tännekin materiaalia keväältä! Tämä postaus ei kuitenkaan liity niihin. Kesästä laitan vähän, mutta kuvien kera tulee myöhemmin erillinen kesäpostaus :)

Jos kaikki menisi "suunnitelmien mukaan", syksyllä odottaisivat ylioppilaskirjoitukset. Tällä hetkellä lukisin terveystietoa ja englantia aamusta iltaan osatakseni kaiken, koska kyseessä olisivat itselleni helpoimmat aineet, joista voisin saada parhaimmat tulokset. Talven panostaisin pitkään matematiikkaan, jotta voisin siitäkin saada hyvän tuloksen, mikä ikinä se sitten olisikaan. Keväällä ylppäreiden jälkeen menisin töihin ja sitten ennen kesälomaa saisin lakin päähäni kolmen vuoden työn jälkeen. Tekstin konditionaali taitaa vihjata jo aika paljon: jätän lukion kesken nyt kahden vuoden jälkeen. Miksi?

Lukio on tuonut minulle lähinnä stressiä ja jatkuvaa huolta, siitä huolimatta, etten jaksa kauheasti vaivaa sen eteen nähdä. Nyt on kotona ollut "puhetta" opiskelumäärästäni ylppäreitä varten ja erään tällaisen keskustelun lopuksi päätin, että nyt riittää. Radikaali päätös, joka yhä pelottaa. Ei, en kadu, olen kuitenkin onnellinen. En tosin vielä ole ilmoittanut lukiollekaan, mutta takataskussa on jo yksi varma vaihtoehto ensi vuodelle. Lukiota en siis varsinaisesti seuraavaan opiskelupaikkaani tarvitse, menisin kuitenkin Ypäjän Hevosopistolle, joten tämä päätös ei niin kauheasti muuta lähitulevaisuuttani.

Useamman vuoden minulla on ollut yksi unelma, jota en vielä paljasta. Tällä hetkellä kaikki viittaa siihen, että pääsisin ainakin vuodeksi maistamaan tätä unelmaa. En halua vielä tänne blogin puolelle paljastaa kyseistä juttua, koska pari asiaa ovat vielä epävarmoja. :) Pian täältäkin kuitenkin löytyy tietoa ensi vuoden ohjelmasta, onnistuu tuo juttu tai ei!

Kiitos myös jokaiselle, joka jaksaa lukea blogia täysin epäaktiivisestä päivittämisestä huolimatta! :)

#29 Viimeiset valmennukset

Olin toiseksi viimeisen valmennuksen aikana Saksassa Dillenburgissa, joten tämä postaus on nyt pieni päivitys valmennuksista nro 9 ja 11. Tällä hetkellä istun junassa matkalla isälleni ja junassa on todella huono nettiyhteys eli kuvien kanssa en viitsi kauheasti sählätä, mutta toivottavasti tällainen tekstipainotteinen postaus kelpaa :)

9. Valmennus

Tulin perjantaina tallille ennen muita, koska sain kyydin tallille siskoni valmistujaisista Ypäjältä. Ennen muiden tuloa menin Vaavilla kevyesti, että sain taas tuntumaa ratsastukseen pienen sekä fyysisen että henkisen heppatauon jälkeen. Myöhemmin hyppäsin vielä Mortin kanssa, että saisin tuntumaa kisoja varten. Ei jäänyt yhtään positiivinen fiilis, koska tuntui, että mikään apu ei mennyt missään läpi ja Mortti oli todella lahna.

Lauantaina meillä oli tallikisat, jotka menin Cleolla. Cleosta en ole ennen pitänyt, mutta ollessani korvaavalla viikonlopulla esteleirillä Nean kannustuksesta hyppäsin sillä ja se oli yllättävän mukava! Rata meni omasta mielestäni ihan hyvin, lukuunottamatta sitä, että välillä Cleo määräsi vauhdin... Selästä se tuntui paljon pahemmalta, kuin miltä se jälikäteen videolta näytti.

Illallla menin Vertillä ilman satulaa, joka oli samalla ensimmäinen kerta, kun Vertillä mentiin ilman satulaa. Odotin mielenkiinnolla, että mitä siitä tulee Vertin vauvamaisen energian takia. Vertti oli kuitenkin yllättävän rauhallinen ja kuunteli paremmin kuin satulan kanssa. Toki pää heilui ylös alas, mikä on Vertin omaksuma huono tapa. Olin ratsastuksen jälkeen todella tyytyväinen, vaikka paremminkin olisi todellakin voinut mennä.

Sunnuntaina meillä oli aluekisat Salossa, hyppäsin Mortin kanssa 90cm ja 100cm. Mortti ei launataina mennyt mitään, jotta se olisi mahdollisimman hyvä sitten kisoissa. Lepopäivä vaikutti todella positiivisesti ja Mortti olikin paljon mukavampi kuin perjantaina. Kisapaikalla Mortilla on yleensä tapana säätää kauheasti, mutta tällä kertaa Mortti oli melko rauhallinen, osittain taisi johtua siitä, että se ei joutunut kertaakaan olemaan yksin. 90cm rata meni muuten hyvin, mutta uusinnan viimeinen tuli alas, koska viimeisen ja toiseksi viimeisen esteen välisellä suhteutetulla linjalla yritin korjata ristilaukkaa, jonka takia tuli paha rikko radan tempoon. Rata tuntui selästä siinä hetkessä todella järkyttävältä jatkuvien ristilaukkojen takia, mutta videolla meno ei näytä ollenkaan niin pahalta, taas jälleen kerran.

Metrissä tuli jo perusradalla pudotus, jonka takia se rata jäi jo sitten siihen. Kisojen jälkeen harmitti itteä aika paljon. Tuntui, että mitä järkeä on kolmatta vuotta treenata hepalla, kun aina sattuu kisoissa jotain ja radat menee jollain tavalla huonosti. Se jäi sellaiseksi puolen tunnin masikseksi, koska kyllä sitä edistystä on tapahtunut siitä, kun Mortin kanssa aloitin. Osuvasti törmäsin vanhoihin kisaratoihin, jotka ovat 1,5 vuotta sitten kuvattu jokin aika sitten ja ne antavat aika hyvän vertailupohjan... :D

11. Valmennus

Matka viimeiseen valmennukseen alkoi vasta 11 aikaan perjantai-iltana Krissun työvuoron takia. Olimme tallilla joskus, en enää muista monelta. Oli mielenkiintoista koittaa väsyneenä suunnistaa pimeässä kartsissa, koska kartsissa oli sähköt sökönä. Koko viikonloppuna ei siis pystynyt käyttämään hellaa tai katsomaan telkkaria, mutta onneksi linnassa sähköt toimivat ihan normaalisti.

Lauantaina oli aamulla herätys, koska lähdimme kisoihin Billnäsiin. Hyppäsin Mortilla 90cm, joka ei todellakaan mennyt hyvin. Mortti ei ollut radalla avuilla, vaan juoksi kättä vasten jatkuvasti. Verryttelyn aikataulun olin myös arvoionut ihan väärin, minkä takia olin muun muassa aivan liian aikaisin valmis verkan kanssa. Jos jotain positiivista tuosta päivästä pitää sanoa, niin se olkoon Mortin täydellinen rauhallisuus odotellessä. Jouduimme odottamaan Minnan ja Ladyn kanssa kauan rekan luona ja Mortti seisoi kuin unelma ja sain itse vain istua ja seurata, kuinka Lady asteli jatkuvasti väärään paikkaan niin, että Minnan täytyi nousta.

Tallilla ratsastin Vertin, joka oli erittäin energisellä ja säikyllä tuulella. Maneesi oli aivan käsittämättömän järkyttävä ilmestys, jota ei voinut ollenkaan lähestyä. Otin kuitenkin martingaalit ensimmäistä kertaa kokeiluun, minkä ansiosta pään heittely väheni huomattavasti.

Sunnuntaina päästiin vähän erilaiselle estetunnille, hyppäsimme nimittäin kentällä tehtyjen alkuhyppyjen jälkeen bankettia ja tukkikasaa. Oli kivaa vaihtelua päästä testaamaan maastoesteitä, ehdottomasti uudestaan! Olen ihan tyytyväinen tuntiin, Mortti ei kuitenkaan jotenkin ollut yhtään oma itsensä, koska se viskoi päätään jatkuvasti.

Tunnin jälkeen ratsastin taas Vertin, tällä kertaa käytiin myös lopuksi Idan kanssa ihan pikkupätkä maastossa testaamassa, miten Vertti suhtautuu maastoiluun. Kentällä Vertti taas kyttäili ja oli todella jännittynyt. Maastossa Vertti oli kuitenkin aivan ihana: se ei säikkynyt eikä väistänyt mitään, vaikka pieni jännitys olikin päällä. Edes laitumelta hirnuvat kaverit eivät varastaneet huomiota!

Lähdin Krissun kyydillä kotiin, mutta meidän matka sai tunnin viivytyksen Perniön ABC:llä renkaan puhkeamisen takia, kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta kausi oli jälleen aivan mahtava, kiitos toverit!