#37 Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan

Heipä hei, ihan pikaista kuulumispostausta tässä kirjoittelen, kun on ollut taas hiljaisempaa täällä blogin puolella :)

Viimeiset viikot ovat olleet aika kiireisiä, töissä ihan normaaliin tapaan, mutta koulun kanssa on ollut niin paljon enemmän opeteltavaa ja sanastoa täytyy koko ajan kerrata. Tälläkin hetkellä pitäisi etsiä tietoa British Horse Societystä ja vaikka mistä. Stage 1:n koe on jo 9.12 eli vain kaksi ja puoli viikkoa aikaa, sitä ennen menen ensimmäistä kertaa collegessa käymään, vähän jännittää! Ohjaajani haluaa, että ratsastan ryhmässä ennen testiä ja samalla sään tuntumaa collegen hevosiin, joilla ratsastusosuus siis suoritetaan. Stage 1 ei sisällöllisesti ole uutta asiaa(mm. loimitus, karsinoiden siivoaminen, kuntoonlaitto, ruokinnan perusteet), mutta oikea sanasto on hallittava ja asiat on osattava kuvata korrektisti. Työkaverin mukaan voisin mennä koko homman, etenkin ratsastuksen silmät kiinni. :D

Uusi lempihomma: painepesurilla tallipihan peseminen-ai oliko se likainen?

Sää on ollut ihan hyvä, sadetta ja hyvää säätä sopivassa suhteessa eikä mitään kaatosateita onneksi! Mielialaa on latistanut nukahtamisongelmat, joiden takia päivästä toiseen väsyttää, mutta parannusta on tapahtunut :)

Torstaina oli yhden asiakkaan 18 v syntymäpäivä ja meidän koko porukka kutsuttiin istumaan iltaa paikalliseen pubiin. En ole oikeastaan aikasemmin ollut missään ulkona ihmisten kanssa, jotka tuntisin niin oli todella kivaa vaihtelua. Samalla myös muistui mieleen, että kuinka onnekas ja onnellinen oikeasti olen täällä ollessani. Harva pääsee suoraan paikkaan, jossa pomo oikeasti välittää alaisistaan, asiakkaat ovat kaikki mukavia, yhteishenki loistava ja työkaverit huippuja. En muista olleeni vuosiin näin stressitön eikä olo ole ollut yhtä helppo, vaikka työ onkin todella raskasta ajoittain niin huonotkaan päivät täällä ei pilaa fiilistä. Onnellisena on helppo hymyillä :)

Sumuiset aamut, kun aurinko nousee ja valo siivilöityy sumun läpi<3

Torstaina myös toinen työkaverini tippui niin, että hänellä taisi revetä nilkasta nivelsiteet, minkä takia olen seuraavat kaksi päivää yksin töissä. Pomo auttaa minkä ehtii, mutta huomenna hänellä on tunteja 9-16:30, eli käytännössä hän ei huomenna ehdi muuta. Kiire siis jatkuu, mutta tilanteeseen on vaik sopeuduttava... :D

Lopuksi vielä, ajattelin(jos ja toivottavasti kun ehdin) tehdä tänne blogiin joulukalenterin. Samalla on helpomaa myös Suomesta postailla "joulu"loman aikana :) Itselläni on jo pari ideaa, mutta lisää ideoita tarvitaan täyteen kalenteriin eli mielellään saa laittaa toiveita!

#36 Arkirutiinit

Tässä olisi "kellotettu kuvapostaus", kyseessä ei aivan ole my day koska kuvat ovat kertyneet matkan varrella :D

7:00

Herätyskello useimmiten pärähtää soimaan seitsemältä, tosin sormi saattaa käydä torkulla... Siitä sitten kömmin ylös sängystä ja aamupesulle. Aamupala nassuun ja käyn vielä päästämässä kanat ulos samalla kun lähden töihin.

8:00

Kahdeksalta alkaa työt, ensimmäisenä saapuva aloittaa ruokinnan. Aamuruokien jälkeen, eli noin kymmenen minuutin päästä siivotaan karsinat. Täällä käytetään purua ja olkea, olkea lisätään päivittäin ja purua tarpeen mukaan. Päätallin boksien jälkeen toinen käy tyhjentämässä mönkijän peräkärryn kun toinen puhaltaa päätallin lehtipuhaltimella. Sama siivousoperaatio lopuille karsinoille ja jälleen puhalletaan ympäristö siistiksi ja tyhjennetään peräkärry.

10:15-10:45

Yleensä karsinat on tehty tuolla aikavälillä, minkä jälkeen siirrytään muihin askareisiin. Viikonloppuisin suurin osa hevosista tarhataan ennen karsinoiden siivoamista(viikonloput tuppaavat olemaan hevosten vapaapäiviä, jos ei ole kisoja), mutta viikolla karsinoiden siivoamisen jälkeen tarhataan hevoset, jotka voivat jo mennä ulos, määrä on täysin päiväkohtainen. Ensimmäisenä hommista hoidetaan ratsastus. Itselläni arkipäivisin on yleensä yksi tai kaksi ratsastettavaa joko itsenäisesti, yksin tai yhdessä maastossa tai pomon ohjauksessa. Kaikki hyppääminen tapahtuu pomon valvonnassa. Ratsastuksen jälkeen oma ratsu (kavereineen) tarhataan, jos mahdollista.

13:00-14:00

Yhden ja kahden välillä omat ratsastukset on yleensä viimeistään hoidettuna, jonka jälkeen on lounas. Lounaaseen aikaa on maksimissaan 30 minuuttia, mutta harvemmin koko lounasaikaa tulee tarvittua. Päivästä riippuen tehdään muita hommia. "Vakkarihommia", jotka toistuvat vähintään joka toinen viikko ovat muun muassa laitumien vesien vaihto, automaattivesien puhdistus, olki/heinäalueen siivous, kentän lanaus ja tavarakaappien pesu.  Muut hommat voivat olla mitä tahansa aina laitumien aitojen korjauksesta trailerin pesemiseen. Olen myös kerran koko päivän ollut kisoissa asiakkaiden mukana ja kerran pomon hoitajana, kun hän kävi hyppyyttämässä kisahevosiaan "vähän" isommassa paikassa, en ole ikinä nähnyt niin isoa kenttää, kuin siellä paikassa oli! Tässä välissä arkipäivinä yritetään myös ehtiä pesemään varusteet, joita on käytetty päivän aikana, koska muuten ne jäävät päivän loppuun.

Kentältä rikkaruohojen poistamista

Toipilaan jalan kylmäystä

Pomolle heppojen kuntoonlaittamista

15:15(kesä)

Suurimman osan päivästä hevoset pyritään pitämään ulkona mahdollisimman pitkään, tosin jos hevoset alkavat riehumaan, niin ensin haetaan hevoset sisään. Tavallisesti kuitenkin kolmen jälkeen jaetaan karsinoihin heinät valmiiksi ja otetaan kakat pois.

16:00(kesä)

Hevoset haetaan sisälle. Kaikki hevoset harjataan nopeasti ja kaviot puhdistetaan(kaviot puhdistetaan tämän lisäksi aina, kun hevonen otetaan ulos karsinasta). Näin säiden viilentyessä kaikille laitetaan vähintäänkin kevyt talliloimi päälle, klipatuilla on myös paksu talliloimi kevyemmän päällä ja pomon hevosilla on myös fleeceloimi välissä lämpötilan laskiessa alle 10 asteen yöllä. Samalla hoidetaan hevosen mahdolliset hetkelliset tai pysyvät "erikoistarpeet" kuten haavojen hoito tai hierontakone.

14:30-15:30(talvi)

Talvella auringon laskiessa aikaisemmin täytyy hevoset otta sisään aikaisemmin, jotta ne eivät ala pelleilemään hämärän takia. Hevoset harjataan ja hoidetaan kaikki hommat kuten yllä on lueteltu.

16:30(talvi)

Heinät jaetaan.

17:00

Hevosille jaetaan iltaruoat. Iltaisin monille annetaan eri lisäaineita, joten illalla ruokinta on hitaampaa. Pomon hevosten seuraavan päivän ruoat tehdään valmiiksi myös iltaisin. Lopuksi tarkistetaan, että paikat jäävät siistiksi eli lakaistaan kaikki tallit ja tiskataan mahdolliset päivän aikana käytetyt kahvimukit. Ovet lukkoon samalla, kun tarkistetaan, että hevosilla on kaikki hyvin ja päivä on pulkassa, yleensä 17:30-18:30.

Alkuaikoina saatoin työpäivän jälkeen käydä kaupassakin, nyt on tullut pari kertaa käytyä, kun on tarvinnut lääkkeitä tai teippiä sormeen. Muuten ei innosta pimeässä, kylmässä ja välillä märässä säässä kävellä takaisin, joten vapaapäivien aikana tulee hoidettua aina vähintäänkin seuraavan työviikon ruoat.

Sellanen on peruspäivä täällä. Tosin pitää muistaa, että kyseessä on hevosala eikä yllätyksiltä aina voi välttyä, mukautuminen ja asenne ovat avainsanoja päivittäin! :)

#35 "You have to be able to do everything - and the complete opposite"

Päätin jakaa vähän viime tunnin menoa tännekkin! Ikävä kyllä ratsastuksesta ei oikein voi saada materiaalia, koska ei ole kuvaajaa eikä kameraa...

Maanantaina meillä oli siis pomon kanssa tunti ja jälleen voin sanoa oppineeni todella paljon, mutta samalla olen entistä hämmentyneempi. Tekstin otsikko on asia, jonka pomoni sanoi minulle tunnin päätteeksi kun juteltiin eri tavoista tehdä asioita. Hän oli ollut töissä olympiatason ratsastajalla Ranskassa vähän vanhempana kuin mitä minä olen nyt ja kertoi, että hänellä oli ollut "etsikkoaika". Etsikkoajalla tarkoitan hämmennystä, kun on oppinut, että asiat tehdään tietyllä tavalla, mutta sinua käsketäänkin tekemään ne aivan toisin. Hän olis sitten kysynyt pomoltaan, että mitä hänen oikein täytyy osata tehdä. Vastaus oli, että pitää pystyä tekemään mitä vain - ja aivan päinvastaiset asiat. Ihan yksinkertaisissa asioissa se tarkoittaa, että osaat saada hevosen liikkumaan niin eteen- kuin taaksepäinkin. Jos osaat taivuttaa hevosta sisäänpäin, on sinun osattava myös taivuttaa ulospäin. Tällaisia oivalluksia on jokainen tunti täynnä, opetuksessa ei ainakaan ole puutteita!

Verkkasin aluksi itsenäisesti ravissa muutamien väliohjeiden kera, kun pomo opetti toista työntekijää samalla. Suurin ongelma oli liikkeen puute, eli sain aika paljon ratsastaa eteenpäin, vaikka hevonen ei laiska olekaan. Bellalla olin mennyt vain kerran tai kaksi kentällä ennen kyseistä tuntiä, molemmat ilman ohjausta. Samalla treenasin taivuttamista, niin etten samalla tee pidätettä, joka on pinttynyt tapa. Olen oppinut asettamaan ja taivuttamaan pyytämällä taivutuksen puoleisella ohjalla taaksepäin(ei mitään hullua kiskomista, mutta pidättävä apu kuitenkin), jolloin liike vähenee eikä hevonen kanna itseään kunnolla, vaan jää kuolaimen alle. Ratsastuksellisesti on siis lähdetty harjottelemaan reippaalla johtavalla ohjalla asettamista ja taivuttamista, jota siinä sitten tein. Alkuajan pomo keskittyi korjaamaan istunnan ongelmia. Oli vapauttavaa, kun sai olla vain puhtaasti opettelevana osapuolena. Perusasentoni oli kuulemma jo aluksi hyvä, mutta ratsastin liian vähän ajatuksella. Laukassa sainkin pomon kokonaan itselleni, kun he olivat valmiita toisen kanssa. Laukassa treenattiin lyhentämistä ja pidentämistä. Aluksi toiseen suuntaan se sujui hyvin, mutta kun siirryttiin hevoselle vaikeampaan suuntaan, niin lukitsin oman kroppani eikä Bella lyhentänyt kunnolla. Poistaakseen jännitystä siirryimme pienelle ympyrällä, jolloin laukan täytyi olla lyhyttä, jotta ympyrä oli tasapainoinen. Siinä tulikin sitten hyviä pätkiä molempiin suuntiin! :) Yksi ikuisuusongelmistani on kallistuminen sisäänpäin, joka tuli esille myös tässä harjoituksessa. Pomo kehotti koko ajan ajattelemaan, että olenko valmis kääntymään toiseen suuntaan minä hetkenä hyvänsä, jos haluaisin. Tämä on hyvä mielikuvaharjoitus, jota tulen varmasti treenaamaan ja testaamaan tulevaisuudessakin! Lopuksi pomo kävi pikaisesti läpi asiat, joissa olen kehittynyt täällä ollessani ja nousi vielä itse selkään ja demonstroi tunnin asioita, jotta olen varmasti ymmärtänyt.

Mitä mieltä olette tällaisista postauksista, kiinnostaako lukea tulevaisuudessa vaikkei kuvia olekaan? :)

#34 Työpaikka

Nyt päästään itse asiaan, minun työympäristöön täällä! Ihan "peruspostauksia" varten on jo pari ideaa: esittelen työympäristön lisäksi työpäivän rutiinit ja vähän lähintä "kylää" eli Cobhamia. Jos jokin muu asia kiinnostaa tai jätän jonkun kohdan epäselväksi, niin kommenttiboksiin voi laittaa ideoita ja kysymyksiä! :)

Olen siis töissä pienehköllä yksityisellä estetallilla. Täällä on hevoset kolmessa eri rakennuksessa, isoimmassa on kuusi karsinaa ja satulahuone plus solarium/harjauspaikka, pesupaikka ja ruoat, toisessa on viisi karsinaa ja vähän kauempana on vielä kaksi karsinaa. Pomoni hevosia näistä on kolme ja loput ovat yksityisiä. Täällä "livery", jota parhaiten kuvaa täysylläpito, tarkoittaa, että me työntekijät hoidamme hevoset päivittäin, aina karsinoiden siivouksesta ja varusteiden puhdistuksesta hevosten pesuun ja ratsastamiseen. Monet omistajista käyvät kerran tai pari viikossa, jotkut enemmän ja vähemmän. Hintaan kuuluu, että joku meistä, vaihdellen vähän päivittäin ja riippuen hevosesta, tallin puolesta ratsastaa hevosen kolme kertaa viikossa, toki omistajien tulemiset vaikuttaa määrään.

Kaikki hevoset tarhataan yksin, tosin ei mihnkään pikkupläntteihin, vaan kaikilla on tilaa ympärillä enemmän tai vähemmän. Suurin osa tarhoista on toisissaan kiinni, mutta kolme sijaitsee erikseen vähän eri suunnassa. Hevoset pyritään tarhaamaan mahdollisimman pitkäksi aikaa, mutta ratsastettavat vaikuttavat hyvin paljon, kuinka kauan kukin hevonen ehtii olla ulkona päivittäin. Suurin osa ratsastuksesta täällä tapahtuu kentällä. Kenttiä on kaksi: pienempi kenttä, jonka pohjaa en oikein osaa kuvailla, siinä on hiekkaa, jonkinlaista kangasta ja vähän muuta sekä reippaasti isompi nurmikenttä, jota käytetään vähemmän. Maastossakin tulee käytyä melko paljon ja jonkin matkan päässä olevassa metsässä on virallinen ratsastuspolku, jonne yleensä maastoreissut suuntautuvat. Kentistä eikä tarhoista ole tähän hätään kuvia, laitan myöhemmin jonkin toisen postauksen sekaan kuvat niistäkin. :)

#33 Kaksi ensimmäistä kuukautta Englannissa

Heipähei kaikki! Tässä on tullut blogiin vähän taukoa, kun olen totutellut elämään ja arkeen täällä, on vaatinut oman aikansa tavallaan oppia kaikki uudelleen :) Nyt on siis rutiinit hankittu ja aika laittaa blogiin sisältöä, kun ylimäärästä aikaa on alkanut löytyä. Ajattelin aloittaa kertomalla tästä paikasta ensin, mutta kuten usein käy, lopulta päädyin aivan muuhun: blogiin alkaa tulemaan enemmän tunnepitoistakin tekstiä kuulumisten lisäksi, joten ensimmäiseksi kerron vähän tunteista, joita tällainen elämänmuutos toi tullessaan minulle. Kaikenlaisia postausehdotuksia otetaan vastaan, ihan mihin tahansa elämänalueeseen täällä liittyen :) Erittäin mielelläni kuulen palautetta tästä tekstistä, omasta mielestä se on ainakin aika erilainen verrattuna aikaisempiin :D Postaus on aika lailla tajunnanvirtaa, kirjoitin mitä tuli mieleen sillä hetkellä. Jos et siis pidä tällaisista postauksista ihan rauhassa saat skipata, seuraavaksi on luvassa työympäristön esittelyä, täysin konkreettista asiaa :)

Missään välissä en pelännyt lähteä ulkomaille töihin. En myöskään pelännyt, että ilmoituksen tekijä olisi epärehellinen, joka olisi ollut hyvä miettiä etukäteen(vasta kun täällä kanssani pari viikkoa koeajalla ollut toinen suomalainen kertoi kaverinsa kauhunhetkistä ymmärsin, että oli aika hyvä tuuri :D). En oikein tiennyt, mitä odottaa kun puhelu tulevan pomon kanssa meni puoliksi ohi huonon yhteyden ja kuuluvuuden takia. Onneksi pelolle ei olisi ollut edes aihetta, koska täällä kaikki on todella hyvin, niin hevosilla kuin ihmisilläkin! :)

Ensimmäinen viikko, ehkä toinenkin olivat hyvin raskaita fyysisesti: kesälomaloikoilusta täyspäiväiseen fyysiseen työhön. Eipä iltaisin ainakaan ollut ongelmia nukkumaan mennessä. Pikkuhiljaa keho kuitenkin alkoi tottua muutokseen ja työpäivä ei enää riittänyt treenistä, joten töiden jälkeen lenkkeily on ollut tarpeen. Fyysisesti on selkäkipuja ja lihasjumeja lukuunottamatta ollut kunnonpuutetta lukuunottamatta hyvä meno, paitsi viimeiset vajaat kaksi viikkoa. Toissaviikon perjantaina koko paikan isoin hevonen kompastui ja astui suoraan oikean jalan kolmen reunimmaisen varpaan/jalkapöydän päälle, juuri ensimmäinen työpäivä vapaapäivien jälkeen. Se päivä sitten kärvisteltiin kivussa, järjettömän hitaasti ontuen. Seuraavat työpäivät menivät vaihtelevasti: välillä varvas oli aamulla, välillä iltapäivällä kipee ja joskus aina välillä. Nyt varvas on jo kunnossa, satunnaista turpoamista lukuunottamatta. Viime lauantaina olin sitten hakemassa kahta hevosta sisään ja toisella niistä on tapana olla vähän tyhmä välillä ja toveri onkin säikymmän puoleinen. Olin siinä sitten sulkemassa niiden välisen tarhan porttia, hevoset yhdessä kädessä ja toinen päätti että nyt on hyvä hetki olla tyhmä. Siitä lähtien on nyt siis ollut nimetön kipeenä, turvonneena ja kipulääkkeistä ainoastaan toimi sama, jota pomoni otti murtuneen solisluunsa aiheuttamaan kipuun. Kaikkein eniten tämä on aiheuttanut turhautumista. Ei ole kyseessä vammat, jotka estäisivät minua työskentelemästä, mutta molemmat hidastavat ja esimerkiksi hevosen harjaaminen on todella vaikeaa, kun harjaa ei voi pitää normaalisti.

Tässä kuvassa sormi ei ole pahimmillaan turvonneena eikä "mustelmilla", tosin tämä on ainoa kuva siitä :D

Tunteet ovat kulkeneet jyrkempää vuoristorataa. On hetkiä, joina olen niin onnellinen kuin vain olla ja voi. Seuraavana päivänä ainoa asia mielessäni saattaa olla äidin turvallinen halaus tai kuulla kavereiden nauravan. Oikeasti ääneen. Ei mitään emojeita. Ne päivät ovat kaikista vaikeimpia, kun tietää, että kaikilla muilla on "oma elämä" siellä, missä omakin elämä oli. Vain ja ainoastaan silloin yksinäisyys kalvaa mieltä. Ei se, että tälläkin hetkellä olen yksin kämpässäni aiheuta yksinäisyyttä, vaan ajatus siitä, missä voisin olla tällä hetkellä(niin, nukkumassa omassa sängyssäni). Juttelen valmennettavien kanssa, kun heillä on valmennus menossa. Niin, siellähän minunkin piti olla. Kaipuuta ei ainakaan helpota, että sisko on tällä hetkellä toisella puolella maailmaa: aikaeroa kahdeksan tuntia. Kahdeksan. Tuntia. Molemmat tekevät töitä päivisin. Sitä jää ehkä tunti tavallisesta päivästä, niin että olemme molemmat hereillä ja vapaana. Siskoni tosin toteuttaa omaa unelmaansa, aivan kuin minäkin täällä, joten olen onnellinen hänen puolestaan ja tiedän, että hän on minunkin puolesta. Kun on vaikeaa sanon itselleni aina saman asian: Muista miksi alunperin lähdit. Remember why you left in the first place. Vaikeaa on aina välillä - se kuuluu elämään - mutta viimeisenä päälle jää kiitollisuus. Olen kiitollinen, että pääsin lähtemään. Kiitollinen, että minulla on aivan uskomaton tukiverkosto takana, josta saan tukea. Kiitollinen, että on oikeita ystäviä, jotka juttelevat yhä siitä huolimatta, että en ole paikalla. Kiitollinen, että on vaikeaa. Koska vaikeuksien jälkeen osaan aina arvostaa paremmin, kun menee hyvin. On ollu useita hetkiä, joina olen miettinyt miksi pomi päätti pitää minut, kun asiat eivät ole menneet putkeen eikä positiivistä palautetta ole tullut mistään. Luulin tehneeni jotain hyvin, mutta palaute on ettei se ollut tarpeeksi. Aina kuitenkin epätoivon partaalla pomoni sanoo jotain, joka saa minut jälleen uskomaan itseeni. Muistamaan miksi alunperin lähdin. Olen melko vakuuttunut, että pomoni osaa lukea ajatuksia. Tai sitten hänellä on korvat kaikkialla ja hän ymmärtää suomea.

Vaikka ajatus ulkomaille muutosta on ollut mielessä pitkään, ei se ole ollut ajankohtainen. Alle kuukausi ennen tänne tulemista tein päätöksen, että nyt lähdetään. 24 tuntia sitä ennen olin vielä syksyllä palaamassa lukioon, ensimmäisenä edessä terveystiedon ja enkun ylppärit. Kaikki oli valmiiksi mietittynä: lukio loppuun, siitä sitten Ypäjälle ja vasta sen jälkeen ulkomaille pysyvästi töihin. Niin, olen nyt sellaiset neljä vuotta etuajassa. Vasta täytin 18. En koskaan ole asunut yksin. Onneksi olen aina ollut melko itsenäinen, osannut pitää huolen itsestäni eikä keittiö ole vieras paikka tai siivousvälineet aivan tuntemattomia. Valmiudet lähtöön olivat siis fyysisesti hyvässä kuosissa, henkisesti ei ihan niinkään. Kuinka sanoa kahdessa viikossa näkemiin koko elämälle? Vastaus on: se on mahdotonta. Vaikka kuinka olisin yrittänyt, ei aika olisi riittänyt kaiken näkemiseen ja tekemiseen millään tavalla. Sen takia tämä on ollut henkisesti vaativaa: fyysisesti olin jo täällä, mutta mieleni oli täysin orientoitunut tulevaan syksyyn alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tai sitten siihen, että olisin ollut vuoden Perniössä töissä ennen Ypäjälle menoa. Nyt olen jo oppinut miettimään tulevaisuutta siltä kantilta, että en välttämättä palaa Suomeen pysyvästi vuosiin, jos ollenkaan. Kyllähän se ajatus pelottaa, Suomi kuitenkin on se tuttu ja turvallinen. Täällä saan koulutuksen, joka tiedetään myös kansainvälisesti, jos haluan lähteä Englannista/Iso-Britanniasta. En näe tarvetta palata Suomeen koulutusta varten ja työuran ajattelin muutenkin tehdä ulkomaille, joten mikä on viisainta? Jäädä tänne.

Ratsastus. Ensimmäinen tuntini täällä: Sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka paljon minua hävetti. Olisin voinut samantien kävellä lentokentälle ja liftata seuraavalla lentokoneella kotiin. En saanut hevosta edes laukkaamaan. Ei edes ensimmäinen kertani Vertillä mennyt niin huonosti. Ainoa puolustus olkoon, että kyseinen hevonen on erittäin laiska eikä minulla ollut mitään kättä pidempää ja koko kevään ratsastin käytännössä reippailla tai herkillä hevosilla. Se ei tosin riitä siihen, mitä se tunti oli. Näin kahden kuukaudenkin jälkeen hävettää. Tosin näihin kahteen kuukauteen on onneksi mahtunut myös lukemattomia onnistumisia, oivalluksia ja oppimisia. Pomoni antaa meille työntekijöille tunteja käytännössä joka viikko ainakin yhden, riippuen miten hän on paikalla ja miten meillä on ratsastettavia(ei oteta huomioon paria ekaa viikkoa solisluun murtumisen jälkeen). Hän on valmentajana/opettajana aivan huippu: hän etsii songelmakohdat ja keskittyy niihin yksi kerrallaan, mutta sen sijaan, että hän antaisi supria vastauksia hän laittaa ajattelemaan ja oivaltamaan, jonka jälkeen oppiminen on melkeinpä taattu. Ei tosin Perniössäkään vietetty aika ole hukkaan heitetty: esteillä olen saanut kehuja etenkin katseestani ja lukuisten itsenäisten treenauksen tuottama asento on sekin saanut positiivista kommenttia. Hevosen selkään pääseminen on onnellisuuden ruumiillistuma. Pienet asiat saavat leveän hymyn kasvoille, mihin arjen pienet asiat eivät aina pysty. Se vapaus, kun laukkaat esteistunnassa ja tunnet hevosen kavioiden tasaisen rytmin kentän pohjaa vasten. Se on koti, aivan sama missä päin maailmaa olisinkaan.

Turhautumista on aiheuttanut kieli. Yksinkertaisinkin asia vaatii turhaa selittämistä, kun en tiedä jotain sanaa, joka huutaa ulospääsyä suomeksi. Englantini on vahva, mutta silti sitä pelottaa käyttää aina välillä, etenkin jos toistuvasti pyydetään toistamaan tuntuu, kuin syy olisi osaamattomuudessa vaikka syy todennäköisesti on liian nopeasti tai hiljaa puhuminen. Epävarmuus on vähän kaikessa mukana: jos töissä on saanut jostain huonoa palautetta, olen epävarmempi tekemään jotain muuta uutta tai vaikeaa. Kun pomo tai headgirl seisoo vieressä on hevosen kuntoonlaittokin erittäin vaativa tehtävä nimimerkillä olenhan tehnyt sen vain ainakin muutama sata kertaa.

Työympäristö on kuitenkin erittäin positiivinen: työkaverit ja pomo ovat erittäin mukavia eikä yksikään päivä mene ilman naurua. Pääosin olen siis ollut iloinen. Tunnen oloni turvatuksi, koska kaikki ovat ystävällisia ja kysyvät kuulumisia sekä varmistavat, että kaikki on kunnossa. En ehkä olisi voinut kuvitella parempaa paikkaa päästä alottamaan uraa. Asiat eivät todellakaan mene aina putkeen, mutta se kuuluu elämään. Se ei myöskään tarkoita, etteikö asiat voisi olla kaikenkaikkiaan hyvin. Suosittelisinko vastaavaa elämänmuutosta? Ehdottomasti.

#32 Kesä 2014

Olen tällä hetkellä turvallisesti Iso-Britanniaan päätyneenä, täältä alkaa jossain välissä tulemaan jonkinlaista postausta! :)

Kesäkuu

Kesäkuussa aloitin loman menemällä isäni luo heti ensimmäisen viikon maanantaina. Tämä reissu kuitenkin jäi hyvin lyhyeksi, koska tulin takaisin jo myöhään keskiviikkona. Mukaan matkaan tarttui Petra Kuopiosta ja Tikkurilasta vielä Minka. He molemmat asuvat sen verran kaukana pääkaupunkiseudulta, että heidän olisi muuten ollut mahdotonta tulla katsomaan The Fooota seuraavana päivänä Helsinkiin. Torstaina siis Suomeen tuli vierailulle The Fooo hyvin lyhyellä varoitusajalla ja koko päivä kuluikin sitten siinä, aamulla lentokentälle, päivä Lintsillä, missä he kuvasivat pätkiä uuteen musiikkivideoon ja sieltä suoraan lentokentälle vielä sanomaan hyvästit. Päivä oli erittäin mukava ja onnistunut, tutustuin moniin uusiin ihmisiin, näin vanhoja tuttuja tapasin ihmisiä ensimmäistä kertaa, joihin olin tutustunut whatsapissa ja meillä oli kaikenkaikkiaan todella hauskaa suurimman osan päivästä.

The Fooon Omar

Oikealta vasemmalle loput TF:n jäsenistä: OG, Oscar ja Felix, Felixin takana näkyy Omarin kengät

Saman viikon lauantaina, 7.6 jatkuikin sitten "fangirlaus" ja kävin Vilman kanssa katsomassa Kliffiä Senaatintorilla, kun he olivat Sambakarnevaaleilla esiintymässä. Ennen Ruotsin keikkamatkaa kävin vielä Universalin toimistolla juttelemassa ylläpitäjien edustajana 5 Seconds of Summer Finlandin toiminnasta.

Vasemmalta oikealle Kliffin jäsenet: Ville, Elié, Tomi ja Topias

Torstaina 12.6 lähdin Nean ja hänen siskon, äidin sekä mummon kanssa Ruotsiin. Matkan syynä oli One Directionin keikka Friends Arenalla perjantaina 13.6. Lento lähti aikasin aamulla, joten olin edellisen yön Nean luona. Torstaina kävimme Skansenilla, sen eläintarhassa, kiertelimme vanhassa kaupungissa ja menimme turistiristeilylle Tukholman ympäri. Perjantaina koko päivä meni jonottaessa keikalle. Jonossa oli aivan hyytävää odottaa ajoittain, etenkin kun aurinko meni pilveen ja tuuli voimakkaasti. Areenan sisälle päästyä monen tunnin jälkeen helpotti, siellä oli paljon lämpimämpää. Pääsimme Nean kanssa todella hyville paikoille päälavan läheisyyteen, en koskaan joutunut viidennettä riviä kauemmaksi. Lämppäämässä olleen 5 Seconds of Summerin näimme hyvin, ihmiset eivät vielä siinä vaiheessa tönineet holtittomasti ihmisiä ympärillään. Meidän alue tosin taisi olla kaikista hulluin, koska pojat joutuivat käskemään meitä peruuttamaan ja She Looks So Perfectin ensimmäisen kertosäkeistön aikana tytöt ottivat paitansa pois. Oli pelottavaa katsoa, kun jo ennen 5SOSin aloittamista turvamiehet kantoivat tyttöjä ensiapuun, joku oli jopa tiputuksessa lavan edessä. Vettä sisällä sai onneksi todella hyvin, jatkuvasti turvamiehet laittoivat vettä liikenteeseen. One Directionin viimein aloittaessa oli meno aika villiä, kaikki tönivät toisiaan vähän joka suuntaan. Keikan edetessä meno onneksi rauhoittui jonkin verran, ei enää ollut omat hiukset jonkun kainalossa ja toinen roikkumassa laukussa kuristaen. Keikka oli aivan upea, encoren aikana pääsin jopa eturiviin ja Liam huomasi vikan biisin aikana. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava kokemus! Seuraavana päivänä meidän piti mennä Nean kanssa katsomaan 5 Seconds of Summeria Södertäljeen, mutta Nealle tuli ikävä migreeni, joten se jäi välistä. Sen sijaan kävin muun seurueen kanssa Tukholman keskustassa ja ostamassa keikkalipun, joka jäi sitten käyttämättä tänne Britteihin muuttamisen takia.

Löysin ehkä maailman parasta jäätelöä Gamla Stanista

Juhannuksen vietin kotona, mutta hyvä ystäväni Maria tuli meille vierailulle. Menin hakemaan hänet lentokentältä 18.6, koska hän oli viettänyt alkukesän Briteissä. Kävimme katsomassa seuraavana päivänä Kliffiä Linnanmäellä. Samalla näin muita tuttuja ja jälleen tutustuin uusiin ihmisiin. Juhannuksena kävimme Vantaan seurakuntien juhannusjuhlilla, mikä on ollut meidän perheessämme aika perinteinen tapa viettää juhannusta. Eräänä yönä kävimme siskoni ja Marian kanssa kuvailemassa auringonnousussa.

Kesäkuun lopetin olemalla talkoolaisena Provinssirockissa. Toimipisteenäni oli Kestilä ja työnkuvaani kuului tölkkien pantin palautus. Täälläkin tutustuin uusiin ihmisiin, kävin mielenkiintoisia keskusteluja, läysin uusia artisteja ja kuuntelin hyvää musiikkia. Kokonaan näin NONONOn ja Pariisin Kevään setit, joista toisesta en ennen pitänyt ja toisesta en ollut kuullutkaan. Niiden lisäksi kuuntelin mm. Rudimentalia, Softengineä ja Eläkeläisiä. Kokemus oli erittäin hauska ja menen ensi kesänä ehdottomasti uudestaan, jos en silloin yhä ole täällä Briteissä!

Eläkeläiset

NONONO

Pariisin Kevät

Softengine

Heinäkuu

Provinssista jatkoin suoraan Turun kautta Perniöön appariksi viidennelle leirille Nean kanssa. Hommia ei kauheasti ollut kummallakaan leirillä, koska siellä oli appareiden lisäksi Eve harjoittelussa. Olin myös kutosella apparina Lurman kanssa. Kummallakin leirillä otin esteirtotunnin Vertillä. Vitosella maanantaina vedin maaston, jossa oli kutoselle tulleita tuttuja irtotunnilla. Keskiviikkona tuli vanhoja(+nykyisiä) valmennettavia kunnon jengi yhdessä tunnille: Aino, Miksu, Henna, Riikka ja Roosa. Vitoselta lähdin jo keskiviikkona, koska torstaina oli 5SOS-kuuntelu Universalilla, mihin kaikki fanisivun ylläpitäjät olivat myös kutsuttu.

Rikse oli "ongelmalapsi" heti maanantaina, jolloin saimme sen kiinni vasta kolmannella hakuyrityksellä, mistä johtuen yksin takaisin tallille mennessä jotkut asiat olivat vähän jännittäviä... :D

Väsynyt heppa

Väsynyt heppa 2

Vertti suorastaan rakastaa kengitystä... <3

Mikael Gabriel sattui olemaan Universalilla samaan aikaan ja kävi moikkaamassa meitä kuuntelussa olleita!

Minä, Johanna ja Salli a.k.a 3/6 5SOS Finlandin ylläpidosta

Launtaina olin kavereiden kanssa Grillimaisteri-tapahtumassa Narinkkatorilla katsomassa PistePistettä ja Satin Circusta. Neljältä alkoikin siihen perään 5SOS fanimiitti, jonka pidimme meidän ylläpitäjien voimalla. Sää suosi meitä ja oli ihanaa nähdä tuttuja naamoja. Tosin muut laitto minut puhumaan suurimman osan ohjeista miitissä megafoniin, mikä ei ollut kovin luontevaa olla äänessä... :D Sunnuntaina kävin katsomassa PistePisteen setin uudestaan Grillimaisteritapahtumassa ennen kuin lähdin takaisin kohti Perniötä ja kutosleiriä(kutosleirin kuvat c. Annika Varpe).

Vertin selänkäyttö pääsee aina välillä yllättämään-ilmekin on sen mukainen... :D

Sunnuntaina käytiin äidin kanssa katsomassa Elias Kaskinen & Päivän Sankarit -bändiä heidän katusoittokiertueen Helsingin pysäkillä. Siellä satuin myös näkemään yhden meidän viime vuoden kesäkoulun osallistujista! Seuraavalla viikolla tuli äidin kanssa eripuraa ylppäreihin lukemisesta ja päätin jättää lukion kesken. Kuulostaa ehkä hätäiseltä päätökseltä, mutta kun se on tuolla takaraivossa jomottanut viimeiset 1,5 vuotta niin päätös oli aika helppo tehdä. Samantien aloitin hevoshommien etsinnän ulkomailta. Samalla viikolla torstaina, 17.7 oli myös minun synttärit, nyt on 18 vuotta ikää mittarissa. Synttäreitä juhlistettiin hyvin pienimuotoisesti, ystäväperheemme tuli meille kakkukahveille ja illalla menin siskoni kanssa baariin käymään.

18.7-20.7 olin Bergvikissä konferenssissa. Bergvik on lähellä Saloa, joten päätin, että menen käymään Perniössä siinä samalla. Perniössä olin sunnuntain ja maanantain, majoittuneena Nean ja Miksun mökin lattialle. Maanantaina menin irtotunnin Mortilla itsenäisesti, niin että hyppäsin myös pari estettä. Se kerta jäikin hyvästeiksi tältä erää.

Kävimme Vivamossa Raamattukylän 10-vuotisjuhlassa keskiviikkona 23.7. Näin siinä samalla kummini ja ystäviäni. Sain vastauksen täältä paikasta, jossa olen nyt töissä 24.7, minkä jälkeen on alkanut armoton valmistautuminen. Lennot varattiin kahden viikon päähän, joten siinä oli erittäin vähän aikaa yrittää tavata kaikkia tuttuja. Lauantaina kävin uimassa Idan, Lurman ja Aulan kanssa Espoossa. Seuraavana päivänä kävin Vivamossa nelosriparin vierailupäivässä moikkaamassa kavereita. Päivä oli todella hauska, oli jännä miettiä, että itse oli vuotta aikasemmin samalla leirillä isosena. Heinäkuun viimeisenä päivänä näin Neaa, kävimme piknikillä ja juttelimme kaikesta mahdollisesta.

Lurmalla ja Emmalla meni herneet nenään...

Vivamon vierailupäivien legendaarinen lakanapallo-ottelu

Elokuu

Elokuun ensimmäinen päivä kävelin Helsingin kielilukioon ensimmäistä ja viimeistä kertaa kyseisen koulun opiskelijana. Kavereiden näkemisen lomassa piti nämä viralliset asiat pankissa, KELAssa ja koululla hoitaa sekä siivota kotona. Pikkuhiljaa matkalaukku alkoi myös täyttyä vaatteista ja tavaroista, joita tarvitsee vuoden aikana. Emma oli meillä yötä myös yhdessä välissä ja kävin myös Riikan kanssa istumassa ja vaihtamassa kuulumisia Marjaniemen rannassa syöden aivan jättimäistä Almondykakkua.

Olimme kaverini Janniinan kanssa miettineet risteilylle menemistä ja nyt, kun muutto varmistui päätimme lähteä viettämään "läksiäisiä" laivalle 5.-6.8. Laivalla oli myös muita kavereitani ja esiintymässä Kliff. Meillä oli aivan älyttömän hauskaa laivalla, vaikka emme käyneetkään Virossa maissa ollenkaan. Molemmat meistä nukkui herätyksen ohi, koska tulimme hyttiimme takaisin vasta seitsemän jälkeen aamulla, kun laivan ovet aukesivat kahdeksalta. Satamasta jatkoin suoraan perheystäviemme ja perheeni kanssa terassille istumaan ja viettämään toisia läksiäisiäni. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja suunta kohti lentokenttää. En ollut oikein edes ehtinyt käsitellä lähtöä tai mitään muutakaan. Nyt olenkin kolmisen viikkoa totutellut arkeen ja erilaisiin toimintatapoihin täällä, mukaan on mahtunut myös sairastelua. Tällä hetkellä vieätn toista (vapaa)päivää kipeänä, onneksi sen verran hyvässä kunnossa, että ei ole ongelmaa palata huomenna jälleen töihin.

Siinä oli kesän menot lyhyesti listattuna. Mitä teidän kesiin on kuulunut? :)